KAISALEENA HALINEN, PILVI OJALA, ANTTI OIKARINEN

07.01.2006 - 29.01.2006

Kaisaleena Halinen (s. 1973) löytää teostensa idean ympäröivän maailman tarjoamista havainnoista, tunteista, tunnelmista. Hetkistä, jotka jäävät vaivaamaan tai tunteista jotka kaihertavat. Toisinaan hän joutuu odottamaan pitkiäkin aikoja, ennen kuin nämä löytävät muotonsa teoksessa, ennen kuin yksityisestä tulee yleistä. Ajatus saa usein parikseen ”virattoman” esineen, jonka avulla teos kutoutuu konkreettisiksi.

Antti Oikarinen (s. 1974) pyrkii teoksillaan avaamaan uudenlaisia ajatuskulkuja, sorkkimaan sitä suurta tarinaa, minä todellisuus meille näyttäytyy. Usein hänen teostensa voimakkain tekijä on liike – vaikkakin se tapahtuisi vain katsojan mielessä. Yllättävyydet seuraavat toisiaan, luonnonlait kumoutuvat ja katsojan uteliaisuus herää. Yksinkertaiselta näyttävä toteutus kätkee sisällensä hienovaraista tekniikkaa, pitkällistä suunnittelua ja matematiikkaa – ja lopputulos elää sekä katsojan mielessä että silmien edessä.

Pilvi Ojalan (s. 1973) teokset tarjoavat katsojalleen monipuolisia näkökulmia. Toisaalta ne ovat objektiivisesti tallennettuja näkymiä eläinmuseon dioraamoihin, elottomia, opettaviksi tarkoitettuja kohtauksia – ja samalla ne kertovat meille meistä itsestämme ja tavastamme kokea ympäröivää todellisuutta. Ojala tutkii ihmisen tapaa esittää luonto museoissa: keinotekoisesti, vaarattomana, ”kesytettynä” lasin takana. Staattisiksi tarkoitetuissa eläinasetelmissa piilee kuitenkin liike, joka luo vaaran tunteen.