HANNA VAHVASELKä

01.06.2007 - 01.07.2007

Näyttelyni teokset ovat reliefejä, jotka olen tehnyt piirtäen, maalaten ja kaivertaen puisille pohjille. Puu materiaalina kuultaa värin ja viivojen läpi muodostaen teoksiin oman tasonsa ja kertomuksensa.

Näyttelyn teemoista:

Hiekkalaatikon reunalla / pakko nielaista

Median ja mainosten luomia mielikuvia 30-vuotias nainen sisustaa, kokkaa, pukee ja kasvattaa. Hymyilevät ja tarmokkaat äidit hiekkalaatikon reunalla vaihtelevat reseptejä, suosittelevat kampaajia, antavat imetysvinkkejä, laskevat kaloreita, vertailevat vaunuja, haalareita, kurahousuja, parkettilaatuja, keittiön toimittajia. Siellä unelmoidaan neliöistä, talopaketeista, kodinhoitohuoneista, vapaailloista, kodinhoitajista. Aina jossain on menossa kaakelointi, remontti, laajennus, unikoulu, ihmedieetti, suursiivous…

2 huonetta ja keittokomero / neljän seinän sisällä Itseironiaa ja omakohtaisia tuntemuksia

Minä en osaa kokata, enkä jaksa siivota. En sijaa vuoteita, enkä pese ikkunoita, ruoka palaa pohjaan ja pyykit haisevat pesukoneessa. Lapsi on villi, sillä on nenä niistämättä, tukka kampaamatta, hihat kaakaossa, polvet puhki, pyörä ruosteessa. On ulkopuolinen olo, en kuulu mihinkään joukkoon. Väsyttää aina ja rahatkin on loppu. Työ on pätkissä ja koko elämäkin on pientä ja pätkissä. Toisinaan pelkkää pyykkäämistä, paistamista, raivaamista, karjumista, nukuttamista...

Tavallisuus on taivaallista / suhteellista köyhyyttä

Itsestäänselvyyksissä on ahneuden alku Loppujen lopuksi näyttelyni on kunnianosoitus tavalliselle arjelle. Olen halunnut nostaa esille pieniä itsestäänselviä asioita ja antanut itselleni mahdollisuuden nähdä asiat uudella tavalla. Vaikkei minulla ole kodinhoitohuonetta, on asunnossani juokseva vesi ja viemäri. Vaikka omaa tilaa on vähän, on paljon läheisyyttä ja läsnäoloa…

 

Kiitos: Taiteen keskustoimikunta, Suomen Kuvanveistäjäliiton rahastot, Suomen Taideyhdistys, Vilko