JANNA SYVäNOJA

06.10.2007 - 28.10.2007

Varsinkin meille pohjoisen ihmisille säätila ja vuodenaikojen vaihtelut ovat tärkeitä ja hyvinkin konkreettisia tunnelman ja mielialan tekijöitä. Säätä ennustetaan, siihen varaudutaan ja silti se jaksaa aina yllättää. Niin tulevaisuudensuunnitelmat kuin muistotkin valjastetaan mielikuvilla säästä. Säästä puhutaan. Säältä ei säästy yksikään elollinen.

Olen kerännyt sääkarttoja päivälehdestä viiden vuoden ajan. Suomineitoja värjäytyneinä pakkaspäivien sinisestä keltaisen kautta helteisen punaiseksi. Lumihiutaleet vaihtuneet pisaroiksi ja pilvimöykyt ja salamat auringon kuviksi. Lumipeitteen paksuus, sademäärä, tuulensuunta, ilman laatu, siitepölytilanne ja UV-säteilyn voimakkuus. Että ihminen osaisi varautua ja pärjäisi.

Me opimme luonnon rytmin, hyväksymme rytmihäiriöt, pelkäämme luonnonmullistuksia ja nyt yhä enemmän ymmärrämme huolestua. Ei ole vain ihminen osana luontoa, vaan luonto osana ihmistä. Heti eläinten jälkeen ihmistä lähinnä ovat puut. Tuohi on koivun herkkä hipiä. Sillä on ihon muisti.

Tein tuohesta sääkarttoja, kuukaudenkuvia. Keräsin värejä, tunnelmia ja näkymiä, paikan ja ajan merkkejä. Hetkiä elämän jatkumossa.

 

Kiitos: Veerat (Kulju ja Metso), Susanna ja Chikako sekä kotijoukot Vade ja Severi!

- Janna Syvänoja