ANTTI OJALA

02.11.2007 - 11.11.2007

KOTIKYLÄN POIKA FORUM BOXISSA

Antti Ojala on kotoisin Lapuan Kauhajärveltä. Aktiivista taiteilijanuraa on kestänyt pyöreästi 40 vuotta. Hänen taiteensa yhtenä – ja kaiketi vahvimpana – lähteenä on alusta asti ollut Etelä-Pohjanmaan omalaatuisuus. Elämänmuodon ankaruus ja vakaa hengellisyys kuvastuvat maalausten henkisestä sisällöstä sekä niiden hitaasta rytmistä ja koruttomuudesta. Usein teosten päähenkilönä on Pohjanmaan kulttuuriin juurtunut vaivaisukko, joka vuosisatojen ajan on kerännyt kirkkoväeltä almuja yhteiskunnan vähäosaisista huolehtimiseksi.

Taitavien kansanmiesten veistämät ukot taikka pojat, joskus naisetkin, olivat vaikuttavan näköisiä yksilöitä, monesti sotavammaisia miehiä. Näiden olemukseen Ojala on syventynyt hartaasti ja kunnioittavasti, myötätuntoisesti. Hän on maalannut ja piirtänyt heistä paljon muotokuvia ja eläytynyt miesten henkilöhistoriaan. Kookkaissa maalauksissa he heräävät elämään uudelleen. Rumpalit ja muut sotilaat pääsevät ulkona seisomasta sisätiloihin ja esiintyvät arvokkaasti, joskus koira seuranaan. Humoristisia piirteitä liittyy harvakseltaan näiden köyhälistön edustajien vakavuuteen.

Ojalan teokset muistuttavat omalaatuisia seremonioita, joihin keskushenkilön ohella kuuluu usein paitsi koiria, myös muita eläimiä, polkupyöriä, tuoleja, kasveja, ruukkuja ja rautasänkyjä, tarpeen mukaan. Kaikki osatekijät ovat tarkoin harkitussa arvojärjestyksessä. Vastaavaa rituaalinomaisuutta on vaivaispoikien muotokuvissakin. Niiden luonnollista monin verroin suurempi koko etäännyttää aiheen todellisuudesta. Vaivaispoikien ohella tyylilliseen ja sisällölliseen esitystapaan ovat vaikuttaneet käsityöläisten tekemät vanhat kirkkoveistokset, jotka näyttäytyvät maalauksissa vaaleina, suurina torsoina vaikenevassa tilassa. Ojala luottaa kansantaiteen karheaan ilmeikkyyteen.

Antti Ojalalle karakteristinen kiinnostus aiheen toisintoihin ilmenee myös renessanssin taiteen innoittamissa detaljeissa ja teemoissa. Italialaisuus ja välimerellisyys sulautuvat pohjalaisiin tyylipiirteisiin. 1500-luvulla eläneen Bronzinon mukaan maalatussa ”Äiti ja poika” -taulussa aavistelee Ojalan samastuneen teemaan, kuten köyhälistöaiheessakin. Taiteilija kuljettaa omaa henkilöhistoriaansa rinnan teostensa kanssa.

Yleisesti ottaen Antti Ojala liittyy 1900- luvun avantgardistisen ekspressionismin perinteeseen ja sille ominaiseen primitiivisyyden arvostamiseen. Suomalaisen kansantaiteen ohella Ojala on löytänyt kiinnostavuutta myös eksoottisista naamioista sekä hautausmaalta löytyneestä leijonaveistoksesta. Niistäkin on syntynyt kookkaita ”muotokuvia”.

Forum Boxissa esillä olevat maalaukset ovat parilta viime vuodelta. Niiden tekotapa on usein öljy- ja temperamaalaus. Piirustuksellinen maalaamisen jälki on melko tyypillistä Antti Ojalan ekspressionismille. Hän on alun pitäen ollut kiinnostunut myös aiheen naturalistisesta kuvaamisesta, varsinkin kynä- tai liitupiirustuksissaan. Nyt tätä puolta edustaa kookas istuvaa koiraa esittävä maalaus.

Soili Sinisalo Museonjohtaja emerita