HANNA HAASLAHTI, HEIDI TIKKA JA TUOMO TAMMENPää

30.11.2007 - 29.12.2007

Ubiikkikulttuuria haastamassa

Ubiikkiteknologialla tarkoitetaan usein kaikkialla läsnäolevaa teknologiaa. Autot, jääkaapit, jopa lasten lelut ovat saaneet uusia toiminnallisuuksia, jotka helpottavat ja monipuolistavat niiden käyttöä. Meille kuluttajille maalaillaan tulevaisuuden visioita älykkäistä kodeista, jotka osaavat ennakoida tarpeemme ja vastata niihin. Ubiikkiteknologiaa ovat myös erilaiset valvontajärjestelmät, joiden muistiin jää yhä useampia jälkiä meistä ja liikkeistämme kaupungilla. Teknologiasta on tullut huomaamaton osa arkipäivää.

Tulevaisuusvisioissa ubiikkikulttuurin älykkyys ymmärretään usein nimenomaan palvelualttiutena. Mutta mediatutkijat ovat myös kiinnittäneet huomiota kaikkialla läsnäolevan teknologian ja uusien sodankäynnin menetelmien välisiin yhteyksiin. Huomaamatta eivät ole myöskään jääneet ne valvonnan, tirkistelyn ja mielihyvän kytkökset, joiden varassa uudet tosi-tv –formaatit tuottavat ubiikkikulttuurille tunnusomaista kuvastoa: BB:t, nettipäiväkirjat ja kännykkävideot.

Uusissa mediainstallaatioissaan Hanna Haaslahti, Tuomo Tammenpää ja Heidi Tikka lähtevät kartoittamaan ubiikkikulttuurin irrationallista puolta. Millaisena ubiikki maailma näyttäytyy, kun esineet ja kuvapinnat alkavat elää omalakista elämäänsä? Miten suhtautua tuttuihin esineisiin, jotka uuden identiteetin saatuaan unohtavat palveluhalukkuutensa?

Hanna Haaslahden teos Time Experiment tekee peilistä kollektiivisen itsetutkiskelun välineen. Näemme itsemme osana satunnaista ihmisryhmää, joukkoa henkilöitä, jotka ovat aiemmin vierailleet tilassa. Teos muistaa ja tallentaa katsojan liikkeitä ja jättää ne elämään hänen peilikuvansa rinnalle. “Installaatio toimii kuin häiriintynyt editointilaitteisto, joka leikkelee ja yhdistelee tilan tapahtumia oman logiikkansa mukaisesti.”

Tuomo Tammenpään Osasto-G on dioraama unohdetuille elektronisille esineille. Esillepanossa huomio kiinnittyy pikemminkin esineiden käyttäytymiseen kuin niiden muotoon. Tammenpää on ohjelmoimalla laajentanut tuttujen esineiden toimintalogiikkaa, niin että ne ovat löytäneet uusia tapoja käyttäytyä: ne kuuntelevat ja katsovat, ne reagoivat toisiinsa ja katsojan läsnäoloon liikkein, valoin ja äänin. Teoksen dramaturgia esittää tutut esineet itsenäisinä, vuorovaikutukseen pystyvinä toimijoina.

Heidi Tikan teos Exoskeletons I-II muodostuu kahdesta sisäkkäisestä installaatiosta. Sarjassa takkirekonstruktioita kierrätysvaatteet, valvontakamerat ja näytöt piirtävät esiin sekä vaatettamansa ruumiin muotoja että niiden suhdetta ympäristöönsä. Takit on sijoitettu tilaan, jossa sijaitsevalla stereokatselulaitteella katsoja voi tarkastella itseään liikkeessä olevana kolmiulotteisena hahmona. Haaslahden, Tammenpään ja Tikan teokset kutsuvat katsojaa vuorovaikutukseen, jossa taidenäyttelyn perinteinen roolijako katsojan ja katsotun välillä monimutkaistuu. Teosten elämä syntyy katsojan läsnäolosta.