REIJO VILJANEN

03.02.2006 - 26.02.2006

ILMANSUUNNAT

Reijo Viljasen (s. 1950) yksityisnäyttely Forum Boxissa täyttää tilan värillä. Edellisen yksityisnäyttelynsä Viljanen piti vuonna 2001 ja vuoteen 2005 saakka hän toimi Vapaan Taidekoulun rehtorina, jonka kasvatti itsekin on. Viljanen on osallistunut ryhmänäyttelyihin vuodesta 1972, ja vuonna 1977 hän piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Taidemaalariliiton galleriassa Helsingissä. Hänen taiteilijanuransa on kestänyt jo lähes 35 vuotta.

Viljasen maalauksissa ovat läsnä kaikki pohjoisen vuodenajat: keväinen kasvun voima, kesän tuoksut, syksyn kuulaus ja talven kirpeä raikkaus. Teoksissa ovat läsnä myös kaikki ilmansuunnat ja kosmoksen elementit. Ilmansuuntia ja vuodenaikoja on neljä tai loputon määrä - kaikki suunnat ovat ilmansuuntia, kaikki ajat ovat vuodenaikoja. Vain elementtejä on tasan neljä – maa, vesi, ilma, tuli. Ne kaikki synnyttää yksi tekijä: väri.

Juuri väri jää Viljasen teoksista parhaiten mieleen. Se syöksyy kohti kuvapinnasta ja kiskaisee syvyyksiinsä. Koloristinen rakenne avautuu kitsaasti tai ei lainkaan: on usein mahdotonta määrittää, mikä väreistä luo näyttämön muiden värien leikille. Teoksia on katsottava sekä läheltä että kaukaa ja silti ne tuntuvat säilyttävän arvoituksellisuutensa.

Parhaimmillaan Viljasen esillä olevat teokset ovat kolmemetrisiä. Ne kutsuvat katsojaa astumaan sisälle kadotettuun puutarhaan. Nuorempana Viljanen viihtyi vuorilla milloin kamera, milloin sivellin kädessään, mutta nyt hän on laskeutunut vuorilta ja muuttanut maisemaan. Luonto ja ihmisen kokemus siitä näyttelee yhä pääosaa Viljasen teoksissa. Viljanen ei tahdo enää rajata katsojan luontokokemusta yhteen muotoon, vaan käyttää sekä pysty- että vaakasuoria pintoja antaen katsojalle mahdollisuuden liikkua maisemallisessa tilassa joka suuntaan.

Viljasen Forum Boxissa esillä olevat teokset jakaantuvat kolmeen teemaan. Yhteistä näyttelyn teoksille on pyrkimys rikkoa maiseman katsomiskonventio rajaamalla aihe poikkeuksellisen kapeaan kuvatilaan joko pysty- tai vaakasuunnassa. Vanhimmat, vaakasuuntaiset teokset ovat panoraamanomaisesti venyviä maisematutkielmia. Pystysuuntaisissa maalauksissa syvyysvaikutelma syntyy porrasmaisten elementtien avulla. Kolmannen teeman maalauksissa ilmaisu liikkuu esittävän ja ei-esittävän rajoilla. Niiden vuorta muistuttava hahmo on viitteellinen ja monitulkintainen, ja lopullinen aihe rakentuu vasta katsojan mielessä.