TOMMI TOIJA

06.10.2006 - 29.10.2006

VEISTOKSIA


Vuonna 2003 tehdystä 32 cm kokoisesta ”Pikkupelkuri”-veistoksesta lähtien Tommi Toija on veistänyt omaa poeettista maailmaansa. Siinä pienet pojat, tytöt ja ukkelit seikkailevat elämän pyörteissä, taiteilijan miettiessä ihmisen eksistentiaalisia kysymyksiä. Tässä ei teoretisoida käsitteellisesti tekstein jotain aihetta vaan pohdinta lähtee elämästä, usein eletystä elämästä tai terävästä havainnosta.

Veistoksissa katsoja pystyy kokemaan ja aistimaan niitä elämän filosofisia perusasioita mitä taiteilija tuo näyttämölle. Jokainen veistos on kuin aforismi joka kiteyttää yhden tärkeän kysymyksen ihmisen olemassaolosta. Ihmishahmojen touhut ovat monivivahteisia. Välillä heistä aistii selvää protestimieltä ja joskus jopa anarkistista kipinää. Usein on mukana myös sympaattista huumoria.Toijan maailmassa on kaikkea luonnollista ja tavallista mutta runollisesti ja hienovaraisesti pohdiskellen, välillä myös karkeasti ja jopa röyhkeästi vihjaisten.

Veistoshahmot muistuttavat toisiaan fyysisesti - lyhyet sääret, suuri pää ja pyöreät silmät, mutta jokikinen on persoonallinen visuaalinen kokonaisuus, vaikkakin ensinäkemältä katsoja saattaa mieltää teokset sarjallisina. Työt ovatkin sarja siinä mielessä että kyse on tavalla tai toisella taiteilijan omakuvista. Todellisuudessa jokainen veistos on vakavasti harkittu plastinen lopputulos joka on syntynyt prosessin kautta - joskus pitkällisen pohdinnan ja veistämisen tuloksena, ja joskus sattuma on astunut peliin ja auttanut kolmiuloitteisen ongelman ratkaisemisessa. Työt ovat lähtökohtaisesti ruskeata keramiikkaa, mutta viimeistely on monikerroksista ja ronskisti tehtyä käsityötä, maalaten, hioen ja raapien. Lopputuloksena on aina täysipainoinen taideteos jolla on hienoviritteinen pintastruktuuri.

Toijan maailman ydin on hänen intiimi työhuoneensa, hänen ”synnytysosastonsa”. Se on täynnä tavaraa, työkaluja, koneita ja laitteita. Ateljeessa lojuu ehjiä, rikkinäisiä, karsittuja, puolivalmiita ja valmiita veistoksia. Työtilan järjestetty ”sotku” inspiroi luovuuteen. Toija on taiteilija, joka tarvitsee runsaasti töitä, niin vanhoja kuin vasta valmistuneita, ympärilleen kun hän luo uutta. Rikkinäisistä veistoksista löytyy joskus osa sieltä, toinen täältä ja näitä yhdistelemällä syntyy uusi hahmo.


Roger Gustafsson, kuraattori/taidehistorioitsija