LAURA HORELLI, ANU PENNANEN, MIKA VAINIO

08.09.2006 - 01.10.2006

LÄHIETÄISYYS


Ajatus yhteisestä näyttelystä Helsingissä syntyi aiemman yhteistyön ja näyttelyiden kautta. Työskentelyssämme on samoja lähtökohtia mm. urbaani ympäristö sosiaalisesta näkökulmasta, ääni kertojana, toisaalta kiinnostavia eroja muodossa ja toteutustavoissa. Olemme myös kiinnostuneita todellisuudesta ja todeksi väitetystä. Koemme arkipäivän tutkimisen yksilön näkökulmasta tärkeäksi. Yksilöä on mahdotonta leikata irti historiallisyhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa hänen toimintansa ilmenee. Eri paikoissa työskentelevä tekijä saattaa löytää yllättävänkin henkilökohtaisen kiinnekohdan uuteen ympäristöönsä. Ulkoa tulevan, ns. vierailijan toisaalta naiivi, toisaalta uteliaisuudessaan tarkkakatseinen etäisyys saattaa vaihtua asetelmaan, jossa hän huomaa löytävänsä itsensä keskeltä tutkimaansa tilannetta.

Laura Horellin teos Karl-Marx-Allee ja Kreshchatik perustuu 1950-luvulla rakennettuihin stalinistisiin paraatikatuihin Berliinissä ja Kiovassa. Horelli on asunut Karl-Marx-Alleella Berliinissä vuodesta 2001 lähtien ja vierailee samantapaista arkkitehtuuria edustavalla kadulla Kreshchatikillä Kiovassa. Teos koostuu kahdesta osasta: kuvapaneeleista sekä mukaan otettavasta tekstistä. Kuvia Berliinistä ja Kiovasta on samoilla paneeleilla, ja ne on järjestetty väljiin ryhmiin esim. asuinhuone kummallakin kadulla, näkymä ikkunasta, järjestettyjä julkisia tapahtumia, vapaamuotoista ajanviettoa, historiallisen arkkitehtuurin kohtelu ja niin edelleen. Teksti on päiväkirjan, uutisraportin ja kirjeen sekamuoto, arkiset huomiot sekoittuvat faktatietojen kanssa. Teos tutkii "tutun", "yhteisen" ja "toisen" käsitteitä ja kuinka näillä ei ole selviä rajoja. Teksti ja kuvat kertovat kaduista omalla tavallaan, mutta yhdessä ne muodostavat monikerroksellisen esittelyn kaduista. Suomenkielinen teksti on esillä näyttelytilassa jalustalla.

Mika Vainio on käyttänyt teoksessaan Ääni-osat Horellin ja Pennasen teoksiin liittyvää äänimateriaalia. Vainio on luonut pitkän uran kokeellisen musiikin tekijänä ja on esittänyt ääniteoksiaan usein myös kuvataidenäyttelyissä. Mika Vainion teos asettuu sattumanvaraiseen dialogiin näyttelyn muiden teosten kanssa. Työ koostuu kolmesta synkronisoimattomasta eri pituisesta ääniluupista, joiden eri osien suhteet muuttuvat koko ajan. Mykät jaksot vuorottelevat ääniosioiden kanssa.

Anu Pennasen elokuvainstallaatio Sõprus - Дружба (Ystävyys) pohjautuu keskusteluihin ja videotyöpajoihin siinä esiintyvien nuorten kanssa, sekä tallinnalaisten nuorten kaupungistaan kirjoittamiin teksteihin. Teos kuvaa Tallinnan kaupunkikuvan urbanisoitumista yhdeksän eestin- ja venäjänkielisen nuoren näkökulmasta, rinnastaen teini-ikäisten kasvuprosessin kaupungin viimeaikaiseen kiivaaseen kehitykseen. Nuorten oleiluun soveltuvat niin historian raskaasti merkitsemät neuvostoarkkitehtuurin monumentit Linnahall ja Maarjamäen muistomerkki, kuin (suomalaisten omistama ja rakennuttama) EU-ajan liberaalikapitalismia heijasteleva Viru Keskus -ostoskeskus. Tilat on alunperin rakennettu julkisen tahon päämääriä tukemaan, mutta nuoret, joilla on vielä aikaa vain oleilla, ottavat ne alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poikkeavalla tavalla haltuun oman elämänsä tapahtumapaikoiksi. Forum Boxin näyttelyn aikana on Rauman taidemuseossa Biennale Balticumissa esillä valokuvasarja teokseen osallistuneista nuorista ja videoteos ”Et huomaakaan että ennen oli toisin”, jossa he kertovat näkökulmiaan Tallinnan nykytilanteeseen.