JAAKKO NIEMELä

Sota ja tuho henkilökohtaisen surun metaforana

Valo, mittakaava sekä leikkiminen, rakentaminen ja tuhoaminen ovat olleet taiteilija Jaakko Niemelän viimeaikaisten teosten keskeisiä sisältöjä. Forum Boxissa 7. tammikuuta 2005 avautuvassa näyttelyssään Lavastuksia surusta taiteilija jatkaa samojen teemojen parissa, nyt entistä kriittisemmin. Viime aikojen maailman tapahtumien valossa Niemelän teokset tuntuvat pelottavan ajankohtaisilta ja tosilta.

Näyttelyn teosten lähtökohtana on kaksi erilaista, rinnakkaista kokemusta maailmasta - yksityinen ja yleinen. Henkilökohtaisella tasolla näyttelyn lähtökohtana on taiteilijan oma elämäntilanne, suru hänen viime vuosina menettämistään läheisistä omaisista. Yleisellä tasolla näyttely kommentoi sotaa ja median välittämää kuvaa siitä. Taiteilija pohtii, miten paljon sotaan, tuhoon ja hävittämiseen sisältyy surua, pelkoa ja lopullista menetystä.

Niemelän Lavastuksia surusta -näyttely koostuu uusista, juuri Forum Boxin tiloihin toteutetuista installaatioista. Näyttelyn keskeisiä elementtejä ovat tuhotut ja keskeneräiset rakennusten pienoismallit, suurikokoiset videoprojisoinnit ja pienet lelusotilaat. Näyttelytilan hienovarainen muuntaminen, tilan pimentäminen ja näyttämöllinen valaisu sekä teosten väliset draamalliset jännitteet ovat myös oleellinen osa Niemelän työskentelyä. Forum Boxin mittavat, lähes kuusi metriä korkeat tilat antavat tilalähtöisesti työskentelevälle taiteilijalle oivan mahdollisuuden mittakaavan muuttumisen ja sen merkityksen tutkimiseen.

Lavastuksia surusta on Raumalla 1959 syntyneen Jaakko Niemelän ensimmäinen yksityisnäyttely Helsingissä seitsemään vuoteen. Vuosina 1999-2004 taiteilija on pitänyt kolme laajaa museonäyttelyä (Vantaan taidemuseo 1999-2000, Wäinö Aaltosen taidemuseo 2002 ja Crawford Municipal Art Gallery, Cork, Irlanti, 2004) sekä osallistunut lukuisiin kansainvälisiin ryhmänäyttelyihin kotimaassa, Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Uudessa Seelannissa.