HEIMO SUNTIO

05.11.2010 - 28.11.2010

"... ihmisapinan kallo meteorina ja puhtaan veden puute."

Mä en aina oikein muista miten miä kirjotetaan mutta Neuvottomassa, joka
on kotikyläni meren rannalla Kotkan ja Haminan välissä tuolla äällä ja
idempänä Karjalas sit eellä kai. No miä olen kotosin Neuvottoman kylästä
pienen merenlahden rannalta ja siellä ruuhi oli ja on tärkee väline. Ruuhella pääsi
mataliin leikkaamaan sirpillä järviruokoa lehmille märehdittäväksi,
kyttimään sorsii ja öisin tuulaalle.
 
Muuan muistikuva ruuhen käytöstä on jotenkii selkee ja kuvataiteellinen.
Lapsena etittiin matalista savipohjaisista poukamista simpukoita. Kerääjä
kurkottui yli ruuhen peräpiitan selin keulassa huopaavaan apuriin ja antoi
samalla käsillään suuntamerkkejä seuraten katseellaan tiiviisti simpukan
kulullaan pohjaan piirtämää koukeroista viivaa. Näin jatkettiin tuntitolkulla
aina vain suurempaa simpukkaa hakien.
 
Nyt olen veistänyt merta pronssiin ja siihen ruuhen eriasteisia hylkyjä
kuin palaamassa aaltojen huomaan ja muuttumassa muodoltaan osaksi veden
liikettä. Mukana on myös isä-ja isoisävainaiden yhdessä tekemä ruuhi ja
isoisän viimmeset ruuhilaudat ja vedenkuvia, akvaario ja tää apinaihmisen
kallo meteorina - pieniä kertomuksia ja hahmotelma suuresta.
- Heimo Suntio -

Kiitos: Alfred Kordelinin säätiö, Taiteen keskustoimikunta