EEVA-RIITTA EEROLA, JENNI TOIKKA, LEENA NIO

30.03.2012 - 22.04.2012

Eeva-Riitta Eerolan, Leena Nion, ja Jenni Toikan yhteisnäyttelyssä maalipinnat avautuvat tiloiksi.
Katsojaa kutsutaan värien ja kuvien lomaan, paikantumaan niiden kerrostumiin ja rakentamaan näistä todellisuutta ympärilleen. Maalaukset ja videoinstallaatio käyvät rajapintojen neuvottelua niin kuva- kuin galleriatilan kanssa. Katsojan astuessa näitä jakamaan tilat muuttuvat tilanteiksi. Samalla teosten värit, hahmot ja liike vuotavat tilasta toiseen, galleriaan ja kohti toisia teoksia.

Leena Nio kerrostaa ja kaivertaa uusiin maalauksiinsa syvyyksiä. Niiden hallittu arvaamattomuus kiteytyy parsinnassa, joka kuroo yhteen ja samalla pehmentää järjestyksen jyrkkyyttä. Kalterinomainen rajapinta antaa myöten. Löytyy pakoreittejä - maalausten pintoihin vangituille linnuille tai,ehkäpä, katsojalle. Kuten vihreät palaset luontoa kaupungissa, maalausten kerrostumat murtavat kuvan totutut koordinaatit ja realismin. Seinän peittävässä maalauksessa riikinkukon pyrstö avautuu temppeliksi, arkkitehtonisten rakenteiden toisintamaksi luonnontilaksi. Kertaako kolmiulotteinen tilamallinnos luontoa vai hahmotammeko luonnon geometristen muotojen kautta? Katseen liike kutoo pinnoista tiloja. Mikä jää maalipintaan kiinni, mikä läpäisee sen? Kuvatila elää, avautuu kohti ja poispäin, materiaalisena ja illusorisena. Onko luonto aidan takana vai sen pinnassa? Olemmeko luonnon vai sen varjojen puolella?

Eeva-Riitta Eerolan maalauksissa värit valtaavat mustaa ja valkoista liikkeenä, tekstuurina ja materiana. Hahmoja nousee esiin syvyyksistä, muotoja piirtyy pintaan. Musta ja valkoinen ovat kaikki ja ei (vielä) mitään, kumpikin täynnä potentiaalia. Katse etsii kiintopistettä, luotaa pintaa tai pohjaa, kuroo esiin ja kokoon etäisyyksiä. Mustan ja valkoisen välissä alkaa tapahtua, eikä ainoastaan tuttujen vastakkaisuuksien peilausta. Eerolaa kiinnostavat urbaanin kuvaston kerrostumat, joissa toistuvat kohteistaan moninkertaisesti etäännytetyt aiheet. Abstraktissa hahmottamamme liukuvatkin ehkä juuri näille pinnoille. Maalauksissa jotakin on tulollaan tai jo menossa. Ne ovat kuin pysäytyksiä, keveitä ennen muotojen jähmettymistä tai katoamista. Katseen alla asetelmiksi koostuvat eleet vihjaavat, mutta samalla pyristelevät irti assosiaatioista, joita maalausjälki ja hahmottuvat muodot synnyttävät. Abstraktion ja figuratiivisen välillä häilyen ne ovat jatkuvassa liikkeessä.

Jenni Toikan videoinstallaatiossa astumme pintojen todellisuuteen. Väritasot laskostuvat auki niiden välissä liukuvan naishahmon katseen ja askelten myötä. Tämän eleet ja kuvakulmien siirtymät luovat järjestystä ympärilleen. Sattumanvaraisilta vaikuttavat palaset ottavat paikkaansa tilassa, jonka etäisyydet hahmottuvat liikkeen, äänen ja katseen rytmeinä. Nainen toiminnallaan rakentaa kuvaan uutta kuvaa, ja seuraa sitä kuvan äärien yli, saamatta kuitenkaan tilaa täysin haltuunsa. Installaatio levittäytyy kolmeksi projisoinniksi, joiden sisään hahmo liikkeellään katsojaa ohjaa. Väripinnat aukenevat abstrakteiksi lavasteiksi, mutta eivät niinkään luo taustaa tapahtumalle vaan itse tapahtuvat. Ne rajaavat ja avaavat mahdollista maailmaa sekä alkavat viitata itsensä ulkopuolelle - värien, muotojen ja näyttämöiden toisintamaan. Kuvan hajautuessa moneksi ei sen ulkopuolinenkaan ole enää yksiselitteistä. Yhtä hallitsevaa näkökulmaa ei löydy, sen paremmin tekijälle kuin katsojalle.

Eeva-Riita Eerola (s.1980), Leena Nio (s.1982) ja Jenni Toikka (s.1983) opiskelivat yhtä aikaa Kuvataideakatemiassa (vuosina 2004 - 2010). Ajatus yhteisnäyttelystä syntyi siellä halusta jatkaa vuoropuhelua työskentelyssä eri lähestymistapojen ja välineiden kesken.

Kuraattori, Taiteen tutkija Taru Elfving

Näyttelyä ovat tukeneet: Majaoja Säätiö / Alfred Kordelinin Säätiö / Uudenmaan Taidetoimikunta / Valtion Kuvataidetoimikunta / AVEK / Oskar Öflunds Stifelse