web_Kuvajainen (ennen pikkuveljen syntymää).jpg - Aki Turunen, Kuvajainen (ennen pikkuveljen syntymää), 150cm x 150cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Kuvajainen (ennen pikkuveljen syntymää), 150cm x 150cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Lapsi ja lintu.jpg - Aki Turunen, Lapsi ja lintu, 120cm x 91,5cm, tempera ja öljy kankaalle, 2012-2013.
Aki Turunen, Lapsi ja lintu, 120cm x 91,5cm, tempera ja öljy kankaalle, 2012-2013.
web_Lehtonen_yksityiskohta_piirrosinstallaatio.jpg - Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta.
Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta.
web_Ahtimaalaus, 130,5cm x 115cm, öljy kankaalle, 2013.jpg - Aki Turunen, Ahtimaalaus, 130,5cm x 115cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Ahtimaalaus, 130,5cm x 115cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Musta merenneito, 31cm x 40cm, öljy kankaalle, 2011-2013.jpg - Aki Turunen, Musta merenneito, 31cm x 40cm, öljy kankaalle, 2011-2013.<br />
Aki Turunen, Musta merenneito, 31cm x 40cm, öljy kankaalle, 2011-2013.
web_Liisa1..jpg - Liisa Hilasvuori, yksityiskohta installaatiosta.
Liisa Hilasvuori, yksityiskohta installaatiosta.
web_koivu_yksityiskohta.jpg - Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta, 2013.
Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta, 2013.
web_koivu_yksityiskohta_2.jpg - Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta, 2013.
Kati Lehtonen, yksityiskohta piirrosinstallaatiosta, 2013.
web_Ahti nukkuu mustikkamaidossa.jpg - Aki Turunen, Ahti nukkuu mustikkamaidossa, 150x150 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Ahti nukkuu mustikkamaidossa, 150x150 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Herrasmiesahtimaalaus.jpg - Aki Turunen, Herrasmiesahtimaalaus, 73x60 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Herrasmiesahtimaalaus, 73x60 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Kissankellon tähden.jpg - Aki Turunen, Kissankellon tähden, 30x30 cm (41x40 cm), tee, lyijykynä ja vesiväri paperille, 2013.
Aki Turunen, Kissankellon tähden, 30x30 cm (41x40 cm), tee, lyijykynä ja vesiväri paperille, 2013.
web_Kuvittelin vantaanjoen penkassa.jpg - Aki Turunen, Kuvittelin Vantaanjoen penkassa, 54x60 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Kuvittelin Vantaanjoen penkassa, 54x60 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Leijonamiehet.jpg - Aki Turunen, Leijonamiehet, 30x30 cm (41x40 cm), tee, lyijykynä ja vesiväri paperille, 2013.
Aki Turunen, Leijonamiehet, 30x30 cm (41x40 cm), tee, lyijykynä ja vesiväri paperille, 2013.
web_Lentokone tropiikissa.jpg - Aki Turunen, Lentokone tropiikissa, 60x54 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Lentokone tropiikissa, 60x54 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Merihevosmaalaus.jpg - Aki Turunen, Merihevosmaalaus, 92x73 cm, öljy kankaalle, 2012.
Aki Turunen, Merihevosmaalaus, 92x73 cm, öljy kankaalle, 2012.
web_Monsuunilentokonemaalaus.jpg - Aki Turunen, Monsuunilentokonemaalaus, 73x81 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Monsuunilentokonemaalaus, 73x81 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Muistan nähneeni herhiläisen bussin ikkunassa.jpg - Aki Turunen, Muistan nähneeni herhiläisen bussin ikkunassa, 65x73 cm, öljy kankaalle, 2013.
Aki Turunen, Muistan nähneeni herhiläisen bussin ikkunassa, 65x73 cm, öljy kankaalle, 2013.
web_Box_Hilasvuori_1..jpg - Liisa Hilasvuori, installaationäkymä, 2013.
Liisa Hilasvuori, installaationäkymä, 2013.
web_Box_Hilasvuori_2..jpg - Liisa Hilasvuori, yksityiskohta installaatiosta, 2013.
Liisa Hilasvuori, yksityiskohta installaatiosta, 2013.
web_Box_Hilasvuori_3..jpg - Liisa Hilasvuori, installaationäkymä, 2013.
Liisa Hilasvuori, installaationäkymä, 2013.
web_ Kokonaisuus.jpg - Tilanäkymä Aki Turunen
Tilanäkymä Aki Turunen
web_ Mustamerenneitokulma.jpg - Tilanäkymä Aki Turunen
Tilanäkymä Aki Turunen
web_Ahtikulma.jpg - Tilanäkymä Aki Turunen
Tilanäkymä Aki Turunen
web_puun_hahmoiset[1].jpg -
Kati02.jpg - Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati03.jpg - Kati Lehtonen, Puun tarina, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati Lehtonen, Puun tarina, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati04.jpg - Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati05.jpg - Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon
Kati Lehtonen, Puun hahmoiset, 2013. Kuva: Filippo Zambon

LIISA HILASVUORI, KATI LEHTONEN, AKI TURUNEN

09.08.2013 - 01.09.2013

Koivussa lymysi muhkura, lammikossa lentokone ja takana kaduntäysi pimeää.

 

Tervetuloa avajaisiin 8.8.2013 klo 17-19!
Taiteilijatapaamiset 22.8. Taiteiden yössä klo 20-21.30 ja 1.9. klo 14-16

 

Liisa Hilasvuori

Pimeällä kadulla parin lyhdyn valaisema öinen asfaltti on samaan aikaan
lohduton ja raskas näky, mutta kimaltavat sadepisarat saavat asfaltin
tuntumaan myös painottomalta. Kiinnostuin kuvaamaan tätä pimeää hetkeä,
jolloin tila muovautuu eri tavoin kuin päivänvalossa. Läpitunkemattomassa
pimeydessä katsojan on vaikea hahmottaa maan ja ilman rajaa. Märällä
kadulla kaiku alkaa käyttäytyä omapäisesti ja äänet kimpoilevat asfaltista
ja talojen seinistä. Eteenpäin hamuavat ihmiset käyvät tunnistamattomiksi.
Keskityn installaatiossani asfalttiin, joka kuin kaupungin nahkana peittää
alleen maan ja siihen kaivetut putkistot.

Kiitos:

 

 

 

Kati Lehtonen

"Koivujen keskellä.

Olen oppinut katsomaan puita eri tavalla. Saatan nyt pysähtyä
ihmettelemään, miten jossakin koivussa oksat lähtevät rungosta tietyssä
kulmassa, paksuina, muhkuraisina, tai miten niiden pitkät, ohuet päät
kähertyvät ja riippuvat erikoisella tavalla. Näen kulumia, halkeamia ja
kohtia, missä ennen kasvoi oksa ja mihin nyt kasvaa rosoista rupea. Olen
oppinut näkemään puita. Niistä on tullut yksilöitä, inhimillisempiä ja
puhuttelevampia kuin ennen. Ne näyttävät kertovan äänetöntä tarinaa
olemassaolosta. Niiden äärellä on hiljennyttävä ja odotettava, jotta voisi
kuulla niiden puhetta. Suhina ja tuulen tuiverrus. Rungon narina ja
naputus. Ja sitten se, mitä ei voi korvin kuulla: aika.

Tämä puiden kanssa vietetty aika on nyt esillä näyttelyssä piirustusten
muodossa. Niin kuin oikeat puut, ne kasvavat hiljaa ja hitaasti siinä
mihin tuuli siemenen aikoinaan lennätti."

 

Aki Turunen

Talven yli lumikasassa köllötellyt jätskipaperinkääre on siinä mielessä kiinnostava näky, että sen väri muistuttaa silakkaa. Tarkemmassa katselussa toffeetuutin paperi välkkyy himmeästi kuin helmi, jollaisen voisi löytää helsinkiläisen ankkalammikon pohjasta. Myös ahdeissa ja lentokoneissa piirtyy sellaista ulkonäköä, että innostun niistä jo sen pohjalta, miltä ne näyttävät: Liukkaan pitkulaiset rungot leijuvat ja lilluvat useimmiten taivaalla ja vedessä. Märkä, kirpeänkatkuinen öljymaali sellaisenaan kuvaa vettä tai gunnelnymanmaljakonväristä taivasta, johon voi vaivatta kellahtaa. Forum Boxin näyttelyn maalaukset ovat saaneet alkunsa siitä, että olen etsinyt ympäriltäni visuaalisuudellaan puhuttelevia asioita. Kun nyt katson näitä maalauksia enemmän tai vähemmän kokonaisuutena, huomaan, että olen leikkinyt vedenalaisessa huoneessa ja kursinut siellä kuvia kokoon omista muistoistani: Kerran ajattelin, että sekoitan työhuoneeni verran mustikkamaitoa ja hyppään ahdin kanssa itse samaan liemeen.


Havainto syntyy teoksessa

Mitä tapahtuu, kun käsityksemme todellisuudesta murtuu - kun ajan ja paikan tavanomaisena pitämämme yhteys rikkoutuu ja kun asiat eivät enää seuraakaan toisiaan siten kuten oletimme? Miten käy, kun havaintomme irrotetaan sen alkuperäisestä hetkestä ja annetaan sille uusi muoto taideteoksissa?

Liisa Hilasvuoren (s. 1981), Kati Lehtosen (s. 1979) ja Aki Turusen (s. 1983) näyttely nostaa esiin kysymyksen siitä, mikä on taiteessa totta. Heidän teoksensa jättävät katsojan pohtimaan aidon ja todellisen luonnetta ja taiteilijan halua muokata subjektiivisesta havainnostaan taideteos. Näiden suhde ei ole itsestään selvä: voimme pohtia, onko taideteos epätodempi kuin tapahtuma sen takana. Miten havaitsemisen ehdot muokkaavat kokemuksiamme? Voimmeko sanoa ymmärtävämme jotakin maailman todellisesta olemassaolosta, vai olemmeko vääjäämättä omien aistiemme armoilla? Millainen on taiteen osuus maailman esittämisessä - vaikka näkemämme vaikuttaa tutulta, onko taide jo luonnostaan todellisuuden tulkintaa, tunteiden, kokemusten ja päätelmien järjestelyä, yhteyksien etsimistä, asioiden uudelleen tuottamista, ilmaisun antamista sille, mikä ei ole silmin nähtävissä?

Taideteokset kertovat siitä, mikä tekee yksittäisestä havainnosta yhtä aikaa yleisen, jaettavan kokemuksen. Tämä saa katsojan ihmettelemään taideteoksessa heijastuvan havainnon alkua, muistia, joka vaatii vastapuolekseen unohduksen. Teoksissa muistot palaavat eloon, kun taiteilija antaa uuden hahmon jo kadonneiksi luulluille asioille.

Näyttelyssään Hilasvuori, Lehtonen ja Turunen vievät katsojan havainnon ja taiteen suhteen äärelle, paradoksien eteen. Liisa Hilasvuorelle tärkeää on tekniikan ja teoksen sisällön erottamattomuus. Hänen installaatiossaan maa nousee sananmukaisesti pystyyn: teiden ja pihojen pinta, kaupunkielämän näkymätön tausta, pääsee sitä valaisevine lyhtypylväineen etualalle. Katujen todellisuudesta tulee näin teoksen aihe. Perspektiivin vaihdoksen aikaansaama vaikutelma lumeesta muuttaa katsojan paikkaa teokseen nähden. Silmänkääntövaikutuksessa on oma osansa myös keveällä materiaalilla, joka korvaa kaduilta tutun raskaan bitumin. Asfaltin realismi on katsojalle totta - ja samalla se on pintaan siroteltuine hileineen maagista ja runollista, yhtä aikaa painavaa ja läpikuultavaa.

Kati Lehtosen lyijykynäpiirrosten tarkka jälki ja huolellinen viimeistely vaativat tekijältä keskittymistä mutta myös hellittämistä ja unohtamista. Teosten lähtökohtina Lehtonen on käyttänyt valokuvia rantakoivuista. Työskentely muuntaa kuvat toiseen muotoon ja uudelle välineelle: pikselien kaltaisiin ruutuihin jaetut piirrokset jakavat samalla havainnon pieniksi osiksi. Näin illuusio kokonaisesta kuvasta murtuu ja kyseenalaistaa näkemisen halun perinpohjaisuuden. Samalla käyvät esiin näkemiseen kuuluvat katkokset: voiko yhtäkään asiaa nähdä kokonaan ja onko täydellinen havaitseminen edes mahdollista? Voiko taide tehdä näkyväksi sen, minkä tekniikka pyrkii peittämään?

Aki Turusen maalauksissa ja piirroksissa materiaali ja muisti saavat puheenvuoron. Turusen teosten ainesta ovat fantasia, johon kuin unessa yhdistyvät muistot lapsuudesta - taiteilijan sisarukset ja vanhemmat, säätilat, metsä ja välähdykset tietystä väristä. Teoksessa Ahti nukkuu mustikkamaidossa vaaleanvioletti vastaa Turusen muistikuvassa tarkalleen sävyä, jonka Birger Kaipiainen maalasi Milanon Triennaleen suunnittelemaansa helmilintuun: mustikkamaitoa. Turusen maalausvärien kirkkaus ja intensiivisyys perustuu kokemukseen värien painottomuudesta. Hahmon saavat järjestys ja epäjärjestys, jännite sommittelun tasapainon ja epäsymmetrian välillä. Näin maalaamisen ja piirtämisen ele asettuu kuvan pintaan halutulla lailla, täsmällisesti: tässä ja nyt.

 

Martta Heikkilä