PäIVIKKI KALLIO: IRROTETUT / DETACHED

01.06.2018 - 24.06.2018


Tapahtumia näyttelyn aikana:

- 24.6. Taiteilijatapaaminen ja Finissage. Tule tutustumaa kesäkuun näyttelyihimme sekä tapaamaan näyttelyiden taiteilijat! Tapahtumassa myös pientä tarjoiltavaa, tervetuloa!


Juhannusviikonlopun 22.6. - 24.6.2018 aukioloajat:

22.6. perjantai klo 11-15

23.-24.6. lauantai-sunnuntai klo 12-16

Tervetuloa!


Opening Hours for Midsummer weekend, 22nd of June - 24th of June:

Friday, 22nd of June, 11am-3pm

Saturday-Sunday, 23rd-24th of June, noon-4pm

Welcome!

 

 

Kesäkuussa Forum Boxissa esillä Päivikki Kallion yksityisnäyttely Irrotetut / Detached.

 

 

Irrotetut

 

Näyttelyni Irrotetut sisältää keskeytyksen, katoamisen, katoavaisuuden, surun teemoja. Näihin ajatuksiin yhdistyy myös pohdintaa materiaalisuudesta, sen mahdollisuuksista, materiaalin omasta ajattelusta ja työprosesseista, jotka juuri tietynlaisina sulautuvat ilmaisuuni. Näyttely koostuu neljästä teoskokonaisuudesta: Viipuri 1941, Königsberg 1960 ja Irrotetut pohjautuvat löydettyyn valokuvamateriaaliin sekä Hyvinkää 2013 -sarja, joka muodostuu omasta kuvastostani.


Ajattelu- ja työskentelytavassani on melankolinen pohjavire. Työskentelyni linkittyy painettuun taiteeseen, jossa siirtämisen kautta tapahtuu olomuodon muutos matriisista jäljeksi. Olen huomannut, että katsojalle siirtämisen kohtaaminen synnyttää usein outouden tunteen, esteen välittömälle kokemukselle ja tunteen poissaolosta.


Tilanne muistuttaa tuntemuksiani hetkellä, jolloin ensimmäistä kertaa katsoin Irrotetut-näyttelyn taustalla olevia vanhoja valokuvia. Ne kertoivat selvästikin sukuni jäsenten elämästä mutta en tuntenut niihin liittyviä tarinoita. Kuvat näyttäytyivät minulle ikään kuin vedoksina ilman alkuperäistä matriisiaan. Mietin, miten nämä minulle tuntemattomat tapahtumat ovat muovanneet läheisesti tuntemieni ihmisten elämää. Tämä outouden kohtaaminen avasi kuviin yleisemmän tulkinnan. Se salli minun käyttää sukuni valokuvia kokeellisesta elokuvasta tutun "found footage"-tekniikan tapaan - etsiä löydetyille kuville uusia käyttötapoja ja asiayhteyksiä.


Olen viimeisen kolmen vuoden aikana kehitellyt oman versioni digitaalisesta siirtokuvatekniikasta. Siirrän filmille rasteroituna tulostetun kuvan vaikkapa kipsilevystä, uusiokartongista, muotoilupastasta tai kankaasta rakentamilleni alustoille. Pigmentin irrottamiseksi ja siirtämiseksi käytän erilaisia sideaineita, esimerkiksi lakkaa, gessoa tai akryylibindereitä. Kuvan siirtäminen tapahtuu vetämällä pehmeällä lastalla tai hiertämällä kuten vedostettaessa käsin puupiirrosta.


Kun tulostetun kuvan pigmenttiaine hiljalleen irtoaa filmistä sideaineen avulla, kelluu hetken sen pinnalla ja painuu lopuksi uudelle alustalleen, syntyvä siirtokuva pikemminkin lukee alustan sisällön kuin kopioituu siihen. Kyseessä on kerrostuma, jota ei voi palauttaa kuvaksi. Näkemykseni mukaan painettu taide ei olekaan litteää vaan sisältää projektion kaltaisen kuvallisen operaation. Kelluvan pigmentin kohdatessa materiaalipinnan, sen sisältämän informaation merkitys muuttuu. Kuvan irtoaminen alustaltaan, sen muuttuminen materiaaliseksi, katkaisee valokuvan alkuperäisen viittauksen.


Irrotetut-installaatiossa uusi alusta pyyhkii osan pigmentistä pois, alkuaan iloinen kuva saattaa muuttua salaperäiseksi, jopa aggressiiviseksi. Viipuri 1941 -teoksessa puolestaan pigmentti on siirretty teollisille kipsilevyille, joiden pintakerrostumia on irrotettu, osittain niin että valkoinen kipsi on näkyvissä. Menetelmä on muistuma 1500-luvun chiaroscuro-puupiirroksista. Niissä tumman piirtävän laatan lisäksi on käytetty keskisävyjä varten laattaa, johon on kaiverrettu vain huippuvalot.


Teosteni lopputulos syntyy oletuksista ja päätelmien ketjusta, joiden sekoittuminen siirtämisprosessin aineellisiin olosuhteisiin johtaa väistämättä sattumiin ja yllätyksiin, jotka ovat olennainen osa taiteellisen työskentelyni sisältöä.

 

//

 

 

Detached


My exhibition, Detached, deals with the themes of interruption, disappearance, impermanence, and grief. These ideas are also connected with contemplations of materiality and its potential, of the material's own thinking, and of the working processes which, in their specific form, merge with my artistic expression. The exhibition consists of four collections of works: Viipuri 1941, Königsberg 1960, and Detached are based on found photographic material, whereas the Hyvinkää 2013 series consists of my own pictures.

My way of working and thinking is characterised by a melancholic undercurrent. My work is linked with printed art, where a change of state takes place through the transfer from the matrix to a print. I have noticed that in the viewer, encountering the transfer often awakens a sense of strangeness, an obstacle to the immediate experience, and a feeling of detachment.

That situation resembles my own feelings when I first looked at the photographs which form the foundation of the Detached exhibition. They clearly dealt with the lives of people belonging to my family, but I was not familiar with the stories behind the photographs. To me, the photographs appeared like prints without their original matrix. I started to wonder how these events I was not familiar with had shaped the lives of people who were very close to me. Encountering this sense of strangeness opened the photographs to a more general interpretation. It allowed me to use the photographs of my family in a way that is similar to the found footage technique employed in experimental cinema - looking for new uses for the old photos detached from their original context.

Over the last three years, I have developed my own version of the digital transfer technique. I transfer the image, which has been rasterized and printed on film, to a background made of plasterboard, recycled cardboard, modelling paste, or fabric. To detach and transfer the pigment, I use various binding agents such as lacquer, gesso, or acrylic binders. The transfer of image is accomplished either by stroking with a soft spatula or by rubbing, as if one was printing a woodcut.

As the pigment of the printed photograph is slowly detached from the film by the binding agent, floats for a moment on its surface, and finally settles on the new material, the resulting image can be said to scan the target surface rather than just being copied onto it. The result is a layer which cannot be transferred back to produce the original image. It is indeed my view that printed art is not two-dimensional but rather a result of a projection-like graphic operation. As the floating pigment meets the surface of the material, the meaning of the information that it contains changes. The release of the image from its original surface, its taking a material form, separates it from the original reference of the photograph.

In the Detached installation, the new surface wipes away some of the original pigment, and an originally happy photograph can turn mysterious, or even aggressive. In the Viipuri 1941 collection, the pigment has been transferred onto industrial plasterboards, whose surface layers have been partially removed so that the white plaster is visible in places. The technique is reminiscent of the 16th century chiaroscuro woodcuts. They employed a process with two printing blocks: one would print the dark areas while the other would print midtones with only the highlights cut out.