LOTTA HäNNINEN, MINNA PöLLäNEN, KATI RAPIA

03.02.2017 - 26.02.2017

Helmikuussa Forum Boxissa nähdään 3 yksityisnäyttelyä.

 

Lotta Hänninen: Broken Lines

(Permanto)


"Viiva on ympäristöstään tavallisesti väriltään erottuva suhteellisen kapea (ja pitkä) pinnan osa."
"Geometrisissä yhteyksissä viiva on yksiulotteinen, mielivaltaisen muotoinen ja mittainen kappale."

Lähteet: Kielitoimiston sanakirja ja Wikipedia


Näyttelyssä on esillä kaksi teosta.

Broken Lines koostuu maalatuista, lattialle vierekkäin asetetuista mdf-levypaloista, joista rakentuu parkettimainen pinta. Samaan aikaan levyjen väliin jäävistä raoista piirtyy esiin katkeilevien ja toisiinsa yhtyvien viivojen verkosto.

Standards toistaa paperiarkkiin liittyviä vakiintuneita muotoja ja mittasuhteita. A4-kokoisten mdf-levyjen öljyväripintaan on raaputettu ruutupaperista tuttu säännöllinen kuvio.

Lotta Hänninen (s. 1984) on Helsingissä asuva kuvataiteilija, joka työskentelee maalauksen ja maalausinstallaatioiden parissa. Hänninen on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2012.
Hänen teoksiaan on ollut viimeksi esillä yksityisnäyttelyissä HAM-galleriassa 2016, Galleria Å:ssa 2015 ja Galleria Jangvassa 2013 sekä yhteisnäyttelyissä CATCH Forum Boxissa ja Suoraan seinään MUU Kaapelissa 2014.


Näyttelyä on tukenut Suomen Kulttuurirahasto.

 


 

Minna Pöllänen: Rehearsal Space / Harjoitussali

(Monttu)

 

Rehearsal Space

Rehearsal Space is an opening, a possibility for movement, re-thinking and communication. Equipped with soft, hand-embroidered shields, the space suggests new meanings and uses for the masculine object commonly associated with battle, defence and division. The objects are for the visitor to interact with, whether to comfort, to share, to sit on, to hug, to hide under, to play or to say no with.

Each shield carries a backstitched depiction of a hand belonging to Margaret of Antioch, a widely portrayed female saint. Margaret fought the devil, but is repeatedly pictured as an onlooker of her own story: fearful, praying or passively holding different objects. Floating on the surface of the fabric, out of their original context, the hands take on a more secular, ambiguous and active role, inviting the visitors in the Rehearsal Space to explore new body-positions for compassion, resistance and gathering.

The shields are also used as feminist protest tools outside of gallery context. The photograph in the exhibition is from Women's March on London, which took place in January 2017.

Minna Pöllänen (b.1980) is a Finnish visual artist living and working in London and Helsinki. Pöllänen's practice incorporates various media including textile, photography, sculpture and installation. Her recent works have focused on body and movement and their relationship to consumer culture, information overflow, gender and symbols of power and protest.

Pöllänen's works have recently been shown at: Queens Museum, New York (2016), Gallery HIAP Augusta, Helsinki (2016), Galerie Projet Pangée, Montreal (2016), Triangle Arts Association, New York (2015) and Shonibare Guest Projects, London (2014).

The exhibition has been kindly supported by Arts Promotion Centre Finland.

www.minnapollanen.com


Harjoitussali

Harjoitussali on avaus, mahdollisuus liikkeelle, uuden pohdinnalle ja kommunikaatiolle. Salissa, johon on sijoitettu pehmeitä, käsin kirjottuja kilpiä, etsitään uusia merkityksiä ja käyttötapoja näille tyypillisesti taisteluun, puolustukseen ja erottamiseen käytetyille maskuliinisille objekteille. Katsoja voi käyttää kilpiä haluamallaan tavalla. Kilvellä voi leikkiä, sen taakse voi piiloutua ja sen päälle voi istua. Kilvestä voi hakea turvaa, sitä voi rutistaa, jakaa toisen kanssa tai sillä voi sanoa ei.

Jokaiseen kilpeen on kirjottu paljon kuvatun pyhimyksen, Margareeta Antiokialaisen, käsi. Paholaista vastaan taistellut Margareeta esitetään toistuvasti oman elämänsä sivustakatsojana: rukoilemassa, pelästyneenä tai pitelemässä passiivisesti käsissään erilaisia esineitä. Alkuperäisestä kontekstistaan irrotetut, kankaan pinnalla lipuvat kädet saavat maallisemman, monisyisemmän ja aktiivisemman roolin. Samalla ne kutsuvat Harjoitussalissa vierailevan etsimään uusia liikeratoja myötätunnolle, vastarinnalle ja järjestäytymiselle.

Kilvet ovat feministisiä protestityökaluja, joita käytetään myös irrallaan galleriakontekstista. Näyttelyssä oleva valokuva on otettu Naisten Marssilla Lontoossa tammikuussa 2017.

Minna Pöllänen (s.1980) on Lontoossa ja Helsingissä asuva kuvataiteilija. Pöllänen työskentelee tekstiilin, installaation, veiston ja valokuvan kanssa. Viimeaikaisissa teoksissaan hän on käsitellyt kehon ja liikkeen suhdetta kulutusyhteiskuntaan, informaatiotulvaan, sukupuoleen, sekä vallan ja protestin symboleihin.

Pölläsen teoksia on nähty mm. Queens Museumissa, New Yorkissa (2016), Gallery HIAP Augustassa, Helsingissä (2016), Galerie Projet Pangéessa, Montrealissa (2016), Triangle Arts Associationissa, New Yorkissa (2015), sekä Shonibare Guest Projectsissa, Lontoossa (2014).

Kiitos näyttelyn tukemisesta Taiteen Edistämiskeskukselle.

www.minnapollanen.com

 

 

Kati Rapia: Storage Still Lifes

(Parvi)


"Juuri sinä, käärmeiden hautoma kukonmuna, joudut katsomaan tässä näyttelyssä omia banaanilaatikoitasi silmästä silmään. Näe niiden sisällys, halkea, ja valuta edes osa myrkystäsi pois. Sen jälkeen on paljon kevyempi olo joko mennä kahville tai vetäytyä vuorille." - Juha Hurme

--

Pinot, kasat, röykkiöt, vuoret. Varastot, muistot, unohdetut, roskat. Kati Rapia tuo Forum Boxin Parvelle kollaasiteoksia arjen Still Lifesta - kaleidoskoopin tavoin muuntuvista arkisista ja epämääräisistä asetelmista, joita tuskin huomaamme ennen kuin ne ovat taas muuttuneet toisiksi.

Rapia on kiinnostunut siitä mitä haluamme säilyttää, mitä unohtaa, mitä hävittää, mitä säästää pahan päivän varalle, ja siitä mitä nämä elävien ihmisten jäämistöt meistä kertovat - ja miltä se näyttää. Äkkiseltään katsottuna materiaa kuvaavat teokset kertovat samalla siitä mitä kannamme mukanamme, oli sitten kyse pursuavasta tavaramäärästä, muistoista tai tekemistämme valinnoista. Eli: "Kukin selässään kaappiaan kantaa" (Kuusumun profeetta)!

1600-luvulla suosionsa huipulla olleissa asetelmamaalauksissa tilaajat halusivat maalausten avulla kertoa viettämästään "hyvästä elämästä", jolloin staattisissa maalauksissa esiintyi mm. harvinaisia kukkia, kalliita esineitä ja vaikeasti saatavilla olevia nautintoaineita. Myöhemmin yltäkylläisyyttä kuvanneeseen perinteeseen ui maltillisuuden ajatus. Memento mori -asetelmiin (memento mori = muista, että kuolet) ilmestyi ihmiselämän rajallisuudesta muistuttavia elementtejä, kuten kelloja ja pääkalloja.
Rapian asetelmissa on nähtävissä näistä vertauskuvista riisutumpia esineitä kuten pahvilaatikoita, purkkeja, johtoja, pyykkejä, patjoja, jumppalautoja, eläinhahmoja ja -valokuvia. Nämä asetelmat kertovat omaa nykypäivän tarinaansa. Banaanilaatikot ovat tämän päivän kulkurin pussukoita, jotka kertovat jatkuvasta muutoksesta.

Rapia on asettanut kollaasien osina käyttämiänsä valokuvan palasia esittämään jotain muuta kuin alkuperäisen valokuvan todelliisuus. Valokuva metsästä on nyt takki. Valokuva on vapautunut siihen yleisesti liittyvästä esittävyyden paineesta. Silti valokuva osana teosta kantaa mukanaan muistoa tietystä tallennetusta hetkestä. Valokuvafragmenttien käyttö tuo teokset väistämättä muistojen yhteyteen ja tekee kuvaan uuden aika-aukon. Kollaasikuvan todellisuuden illuusio koostuu usean siihen liitetyn illuusion summasta.

Keskeneräisyydessä, epätäydellisyydessä ja epäjärjestyksessä Kati Rapia näkee kauneutta, ja se ulottuu myös hänen työskentelytapoihinsa. Rapia työskentelee ronskisti pilkkoen, leikaten ja liimaten. Teosten materiaalisuuden ja kolmiulotteisuuden tuntu on voimakas - käytetyt materiaalit saavat kyytiä. Materiaaleina hän käyttää valokuvien lisäksi erilaisia papereita ja maalausta sekä pakkaus- ja rakennusmateriaaleja, kuten pinkopahvia ja alumiinipaperia.
"Työn touhussa silvon asioita..."

Forum Boxin Parvi-tilassa on esillä valokuva-paperikollaaseja sekä pigmenttivedoksia. Kirjailija, teatteriohjaaja Juha Hurme on kirjoittanut näyttelyssä kokonaisuudessaan esillä olevan näyttelytekstin.


"A still life is a work of art depicting mostly inanimate subject matter, typically commonplace objects which may be either natural (food, flowers, dead animals,plants, rocks or shells) or man-made (drinking glasses, books, vases, jewelry, fins, pipes and so on. Still life can be a celebration of material pleasures such as food and wine, or often a warning of the ephemerality of these pleasures and of the brevity of human life. Early still-life paintings, particularly before 1700, often contained religious and allegorical symbolism relating objects depicted." (Wikipedia)