EEVA-LEENA EKLUND JA MILLA TOIVANEN

06.02.2009 - 01.03.2009

6.2.-1.3. 2009

Eeva-Leena Eklund ja Milla Toivanen ovat Kuvataideakatemiasta valmistuttuaan järjestäneet useita yhteisnäyttelyitä yksityisnäyttelyidensä ohella. Nämä kaksi erilaista taiteilijaa ovat profiloituneet rohkeiksi oman tien kulkijoiksi, joiden pyrkimys ehdottomaan rehellisyyteen ei kumarra pinnallisille muotivirtauksille. Ehkä juuri siksi heidän työnsä pysäyttävät äärelleen, koskettavat.

Eeva-Leena Eklundin (s. 1972) raivokkaan vilpittömät maalaukset ottavat aiheensa usein kiiltokuvista ja postikorteista. Eläimet, pehmolelut, nuket ja kukat ovat vuosien varrella jalostuneet yhä selkeämmin omaleimaiseksi maailman tulkinnaksi. Eklundin töissä hahmot edustavat bambin tai kissanpennun ideaa, ne korvaavat ihmishahmot, mutta kertovat nimenomaan ihmisyydestä. Eklund on varioinut muun muassa bambeja jo 90-luvun lopulta lähtien. Nuoruuden töissä bambeissa oli rupia ja angstia, nykyään bambeja on usein kaksi ja niihin on tullut leikkisää toiveikkuutta. Eklundin töissä ei ole kyse trendikkyydestä, vaan surumielisestä arjen ja tunteiden kuvaamisesta. Lapsekkaat hahmot kuvastavat onnen, surun, kaipauksen ja menetyksen tunteita. Riehakas banaalius näyttää arjen omituisuuden surunsekaisella huumorilla. Sekatekniikka, öljy akryyli ja tempera.

Milla Toivasen (s. 1972) pelkistetyn muotokielen vaikuttimia ovat niin kirkkomaalaukset kuin vanhojen mestarien työt. Tämän näyttelyn teemoihin ovat nousseet voimakkaasti Vanitas – ja Memento Mori -aiheet. Lapsihahmot, luurangot ja mystiset eläinhahmot johdattavat Toivasen lähes meditatiiviseen maailmaan. Töiden nimet antavat avaimia tulkinnalle: Surumieliset lapsihahmot esiintyvät maalauksissa Kadonneita lapsia ja Kuviteltuja lapsia. Elokuvilta nimet ovat saaneet Villi sydän ja Tunteiden virta. Toivasen maalauksissa usein nähty uhkaava kani esiintyy maalauksessa Yö on eläin.

Toivasta kiehtoo maalaustaiteen historiassa dramatiikka ja symbolismi, nykytaiteessa hän näkee symboliikan syntyvän kädenjäljestä. Milla Toivasen tinkimättömät ja kirkkaiksi hiotut maalaukset ovatkin selkeästi osa keskieurooppalaisen nykytaiteen jatkumoa. Toivasen maalauksia katsotaan tiedon ulkopuolelta. Töiden vakavuus on rohkeaa: Toivanen uskaltaa tarkastella perimmäisiä kysymyksiä ilman ironiaa, menemällä suoraan kohti kliseitä ja tavoittaen siten jotain olennaista. Sekatekniikka: öjy, gesso.

Teksti Jenni Toivoniemi

Alfred Kordelinin säätiö
Paulon säätiö
Uudenmaan taidetoimikunta
Tuusulan kunta