ARTO VÄISÄNEN

06.03.2009 - 29.03.2009

Arto Väisänen

6.3. – 29.3.2009

Piirrän isoimmat työt pohjustutetulle kankaalle. Pohjustan ohuesti ja jostain kangas jää osittain näkyviin. Siksi sävy on tärkeä valittaessa kangasta. Vaikka piirrän puhtaasti hiilellä, on jäljessä jotain maalauksen kaltaista johtuen pohjan moni-ilmeisyydestä. Joskus lähtökohta voi olla kankaan pohjustuksessa oleva heikosti näkyvä elementti. Kun alan piirtää viivaa ja sitten pyyhin sitä pois, jää jäljelle jotain utuista, joka alkaa ehdottaa jatkotoimia. Lopputuloksena on joskus käytetyn pressun näköinen tuotos. Se ei haittaa minua, vaan ajattelen, että näin se samalla heijastaa niitä jatkuvia rakennemuutosten, muuttamisen ja siirtämisen tapahtumia elämässä.

Lähtökohtana aiheille on ihminen maisemassa, pyrin lähentämään noita kahta, siten että raja luonnon ja ihmisen välillä hämärtyy. Tavoitteena sama biologinen rytmi, rihmasto tai suonisto, ihminen osana luontoa.

Tarkkailen oksistoa, juuristoa, hometta, halkeamia esim. tiessä tai jäässä, kaikkea, missä viiva kulkee. Viivaa ei voi vangita. Joka suuntaan suonia, rihmastoja, uurteita - kaikkea, mitä luonto kutoo - sattumanvaraisuutta luonnonlakien alaisuudessa, omilla aikarytmeillään häviäviä ja uudelleen nousevia, etääntyviä tai lähestyviä.

- Arto Väisänen -