EXPANDED PHOTOGRAPHY

03.05.2014 - 25.05.2014

Jonna Kina, Iiris-Lilja Kuosmanen, Aleksi Linnamaa, Laura Paavilainen, Jarkko Räsänen ja Filippo Zambon.

Toukokuussa Forum Boxissa on esillä kuuden nuoren valokuvaajan teoksia.
Erilaiset näkökulmat ja kohteet ympäröivät katsojan.
Kuvissa kertomus muodostuu niin pienistä yksityiskohdista kuin suurista maisemistakin.

In May, Forum Box presents works by six young photographers. Different views and themes surround the viewer. The images tell their story both through small details and large landscapes.

 

JONNA KINA / FOLEY OBJECTS (2013)

Kinan Foley Objects teos sisältää kuvia erilaisista objekteista kuvateksteillä, jossa ääni ja esine eivät vastaa toisiaan vaan suhde on enemmänkin surrealistinen. Tutkittuaan kuvaa katsoja ymmärtää, että sana viittaa ääneen jonka kuvatut objektit synnyttävät. Ne tarjoavat katsojalle viittauksen kokemukseen, jolla ei ole mitään tekemistä kuvan kanssa.

Kina’s work Foley Objects contains images of very disparate objects bearing captions that offer seemingly unconnected definitions. After studying the image, the viewer is able to understand that the words refer to the sound generated by the objects portrayed, that they give us a mental reference to an experience, which has nothing to do with the image.

-Sören Meschede, Curator

 

IIRIS-LILJA KUOSMANEN / NONVILLE ROAD (2014) Paikat muuttuvat kuviksi ihmisen toiminnasta kun löydän maisemasta ihmisen jäljen. Se häipyy ja katoaa valoon. Tähän maisemaan on helppo hukkua. Rohkaisen astumaan sisään tähän maailmaan, jossa merkkejä urbaanista ei enää ole. Liikkuminen näiden kahden maailman välillä on hankalaa. Kuvani keskittyvät tähän vaihteluun, josta luonto ottaa suuremman osan.

Places turn to pictures of human action when I find a sign of people from the landscape. It vanishes into the light. It is easy to drown into this scenery. I encourage you to step into this world, where the signs of the urban don’t exist. Moving between these two worlds is difficult. My photos concentrate on this variation, where nature prevails.

ALEKSI LINNAMAA / PARALLEL (2014) Kameraliike läpäisee raunioituneen talon paralleelisti kaivosteollisuuden muokkaaman maiseman kanssa.

A camera trajectory piercing a ruined house parallel to a landscape shaped by mining industry.

LAURA PAAVILAINEN / ITSETYPISTYS (Autotomy) (2014) Meritähtikellunta vaatii rohkeutta ja luonteenlujuutta. Sen aikana yhteys ilmaan katoaa juuri niin pitkäksi ajaksi kuin uintikuvion suorittaja sallii. Se on itsensä kanssa kilvoittelua, ja siksi kelluntasuorituksen ennenaikainen keskeytyminen saattaa johtaa itsetypistykseen. Eikä regeneraatio ole nopeaa.

To float in water requires courage and character. When you float, the connection with air disappears for as long as the floater allows it to. It is a race with yourself and therefore prematurely interrupting the floating performance might lead to self-truncation. And regeneration is not fast.


JARKKO RÄSÄNEN ”Mutta mitä ajatella siitä, että taiteilijan uusimmissa teoksissa näkyvät kuviot ovat kuin suurennoksia luonnossa löytyvistä pinnoista, vaikka ne ovatkin todellisuudessa koodaamisen tuotoksia? Pythagoralaisten erilaisten näkemysten muistaminen avaa meille näkökulmia Räsäsen kaltaisen taiteilijan työskentelyyn. Onko tosiaankin, kuten antiikin pythagoralaiset pohdiskelivat, että kaiken perustana on matematiikka ja numeroissa asuu koko totuus maailmasta? Räsänen on taiteilija, joka käsittelee maailmaa ja sen kuvaamista tavalla, jota voisin luonnehtia yllätyksellisen periaatteellisena. Leikki ja metafyysisyys kohtaavat hänen taiteellisessa ajattelussaan tavalla, joka ei jätä kylmäksi, vaan houkuttelee tutustumaan uusiin ja yllättäviin logiikan muotoihin. Hän leikittelee kanssamme ja saa meidät näkemään luonnonmuodoissa säännöllisyyksiä ja matemaattisissa sarjoissa epäsäännöllisyyksiä. Olemme yhtäkkiä sekä ja että tai edessä ja takana, emmekä voi uskoa näkemäämme todeksi tai epätodeksi. Jarkko Räsänen kuljettaa meidät merkitysten taakse, liepeille ja tällä tavoin syvällisemmin siihen mitä ne oikeastaan tarkoittavat.” FT Juha-Heikki Tihinen, kuraattori (Pro Artibus -säätiö) & kriitikko (AICA)

But what to think about the fact that in the latest work by the artist, the patterns we see are like magnified images of the surfaces in nature, eventhough in reality they are results of computer codes. Remembering the different views by Pythagoreans opens up viewpoints in interpreting the works of artists such as Räsänen. Is it really, as the Antique Pythagoreans pondered, that mathematics is the basis for everything and that the truth about the entire universe lives in numbers? Räsänen is an artist who works with describing the universe in a way that I could characterise as surprisingly principled. Play and metaphysicality meet in his thinking in a way that will not leave you cold, but instead tempts you to get to know new and surprising aspects of logic. He plays with us and makes us see regularities in natural shapes and irregularities in mathematical patterns. All of a sudden we are both at the front and in the back and we cannot believe our eyes, but we can neither believe what we have seen is false or untrue. Jarkko Räsänen takes us behind and somewhere around the meanings, and therefore actually closer to their real meaning. Dr. Juha-Heikki Tihinen , curator (The Pro Artibus Foundation) & critic (AICA)


FILIPPO ZAMBON / 7 YEARS, THE MEMORY OF TRISTAN T. (2014) Valokuvaamme pitääksemme nykyhetken hengissä ikuisuuden. Valokuvaamme heijastaaksemme olemuksemme tulevaisuuteen jossa meistä ei ole kuin muistoja. Meidän on rakennettava silta äärettömyyden ja itsemme välille, koska emme ole mitään ilman dokumentointia itsestämme. Mutta pystyykö viestimme löytäjä avaamaan salaisuutemme? 7 vuotta, Tristan T:n muisto.

We photograph to set our presence alive forever. We photograph, to proect our essence into a future where there is nothing else of us then memories. We need to build a bridge between the infinite and ourselves because we are nothing without a record of our existence. But the one who will discover our message, will be able to unclose our secrets? 7 years, the memory of Tristan T.


Näyttelyä ovat tukeneet Suomen Kulttuurirahasto, Koneen säätiö, Helsingin kulttuurikeskus, Alfred Kordelinin säätiö and Taiteen edistämiskeskus