MINNA PARKKINEN

24.07.2015 - 16.08.2015

Paseo de los Tristes (Surullisten polku) -näyttelyni ilmentää luopumisesta ja menettämisestä aiheutuvaa surua - sitä eksistentiaalista tosiasiaa, että me synnymme maailmaan kuolemaan. Kolmeen eri tilaan suunnittelemani näyttelyn lähtökohtana on kokeellinen lyhytelokuvatrilogiani (Dive, Grey ja Circle) ja läheisen ihmisen tapaturmaisesta kuolemasta aiheutunut suru, sen läpikäyminen ja siitä selviytyminen.

Filmien käsin kehittäminen ja toonaaminen näkyy kuvapinnassa erilaisina jälkinä, naarmuina ja maalauksellisena pintana. Käsin tekeminen on olennainen osa työprosessiani, mikä yhdistää näyttelyn eri ilmaisumuotoja ja materiaaleja. Olen pysäyttänyt elokuvien selluloidikuvat ja aineellistanut ne betoniseksi muuritriptyykiksi ja keveäksi pleksitilateokseksi.

Kuvien sävyt piirtyvät betoniin erivärisistä kiviaineksista, Hyvinkään mustasta gabrosta Valencian vaaleanpunaiseen marmoriin. Käytän kuvataiteelle harvinaista tekniikkaa. Laatat voi kokea muistokivinä tai ajan saatossa murtuvana itkumuurina. Tilateoksessa suru vaihtaa olomuotoaan raskaasta betonista läpinäkyväksi pleksilasiksi. Kuoleman ja elämän rajapinta on hauras ja herkkä. Läpinäkyväksi työstettynä suru on ikkuna uuteen. Katosta roikkuvat, ilmavat kuvat voi kokea elokuvien fyysisenä luurankona yhdellä silmäyksellä, mutta niiden seassa voi myös kävellä omaan tahtiin. Painavien kokemusten kautta keveyskin voimistuu ja kirkastuu.

Äänisuunnittelija Janne Jankeri työryhmineen on rakentanut triptyykkeihin ääniteokset. Suru on akusmaattinen olento, olemukseltaan näkymätön, mutta läsnä kuiskauksissa ja kaiuissa. Betonikin voi soida ilmavasti, ja pleksilasi sulaa valtamereksi, jonka aallot kuluttavat menetyksen pois.


Näyttelyä on tukenut Suomen kulttuurirahasto.