SAKARI TERVO & JUHO TAAVITSAINEN, EEVA PEURA, SALLA VAPAAVUORI

18.09.2015 - 11.10.2015

PERMANTO:  Salla Vapaavuori

80 vuoden koulumatka

"Oli sota-aika, ja koulussa asuvalla opettajalla ei ollu maata eikä lehmiä. Jotkut veivät opettajalle voita tai maitoa. Munkin koulukaveri naapurista, sen äiti laitto maitokannun mukaan ja sano, että vie opettajalle tuo, että jos se paremmin järjestää sun numeroitas. Minä pidin vähän niinku leikkinä sitä... Mutta se on tosi juttu. Urholla oli aamulla maitokannu ainakin kerran, pari, ja opettaja otti tietysti mielihyvin vastaan. Maito oli tärkeää silloin. Ei se tainnut numeroihin kuitenkaan vaikuttaa. Opettaja oli hyvin oikeudenmukainen."

Kansakoulu, Pyhäjärvi, 1939-45


"Meidän piti piirtää mänty. Kun mä olin piirtänyt männyn, opettaja sanoi, että ei mänty ole tuon näköinen, vaan siinä pitää olla pitkä runko ja oksia ylhäällä. Minun mänty oli pallomainen. Sanoin opettajalle, et se on väärässä. Kun mä tulin kotiin ja olin vielä vihainen, niin mä sanoin isälle, että sen pitää kertoa opettajalle, että se oli väärässä. Sitten isä kertoi opettajalle, että meidän kesämökillämme, joka oli meren rannalla, männyt olivat matalia ja pyöreitä. Se oli minulle se tutuin mänty. Minulle oli tärkeää, että asia tuli oikaistua."

Ala-aste, Oulu, 1981-87


Koulu on yksi ensimmäisistä kokemuksista, joka kuuluu jokaisen nykysuomalaisen elämään tavalla tai toisella. Koulusta alkaa uusi, usein jännittävä elämänvaihe, johon liittyy itse koulun lisäksi paljon muutakin: kaverit ja kaveriporukat, ryhmäytyminen, nuorisokulttuuri, itsestä ja omista kyvyistä tietoisemmaksi tuleminen ja vaiheittain itsenäiseksi kasvaminen. Koulunkäynti rytmittää arkea ja ohjeistaa säännölliseen elämään, velvollisuuksiin ja työntekoon toisaalta leikin, toisaalta kurinpidon kautta. Osalle koulu on enemmänkin välttämätön paha, ja sinne tullaan muiden asioiden kuin koulun vuoksi. Toisille se voi olla innostava oppimisen paikka. Itseäni kiinnostavat nämä erilaiset kokemukset ja näkemykset, ja se millaisia ajatuksia näiden kokemusten muodostama kokonaisuus herättää.

Forum Boxiin tekemässäni tilateoksessa esillä on lyhyitä tarinoita, muistoja kansa-, oppi- (keskikoulu) ja peruskouluajoilta. Tarinat ovat eri-ikäisten ihmisten kertomia ja sijoittuvat 1920-luvulta 2000-luvulle, eri puolille Suomea. Tarinat perustuvat haastatteluihin, joita olen tehnyt viimeisen vuoden aikana. Forum Boxissa paristakymmenestä pulpetista muodostuu luokka, jossa eri aikakaudet ovat läsnä: Koulu on kaikille ikäluokille yhteinen kokemus, johon heijastuu kulloisellekin aikakaudelle tyypillisiä erityispiirteitä. Jokaisella tarinankertojalla on kokemus lapsuutensa koulumaailmasta, ja teoksessa nämä eri näkökulmat kohtaavat.


Kiitokset: Paulon Säätiö, Taiteen Edistämiskeskus, Oskar Öflunds Stiftelse

Lisäksi suuret kiitokset kaikille haastattelemilleni henkilöille!


Yhteystiedot: sallavapaavuori@gmail.com

 

MONTTU: Eeva Peura

ANOTHER WORLD


Aunt Morag:
"You know, I am thinking of the piano. She does not play the piano like we do, Nessie. - - No, she is a strange creature. And her playing is strange, like a mood that passes into you. - - - Now, your playing is plain and true, and that is what I like. To have a sound creep inside you is not at all pleasant. -- ".
(Jane Campion, The Piano)

Jane Campionin elokuva Piano on kuvaus eräästä rakkaudesta Uudessa-Seelannissa joskus 1800-luvun lopussa. Se on myös tarina pianosta ja pianoa soittavan mykän Adan pyrkimyksestä ilmaista tunteitaan ja ajatuksiaan pianon välityksellä. Täti-Morag kuvailee Adan soittoa "mielialaksi joka tunkeutuu ihmisen sisään". Näyttelyni Another World on kuvaus yhdenlaisesta mielialasta, sillä mielellä on mahtava kyky kuvitella erilaisia maailmoja, tapahtumia ja kohtaamisia.
Viime aikoina olen etsinyt uusia maalauksen tapoja. Päädyin maalaamaan paksulla öljymaalilla pursottaen ja värimassoja toisiinsa sekoittaen. Toisinaan maalauksen jäljet ovat mehukkaita, toisinaan tahmeita tahroja pellavakankaassa. Maalaan hitaammin kuin ennen, katselen maalausjälkiä ja sitten käännän maalauksen kuvapuolen seinää vasten enkä halua nähdä kuvaa hetkeen. En koskaan ajattele etsiväni vaivattomuutta kuvan tekemisessä.


Näyttelyn teema on tarinallisuudessa ja villin, arvaamattoman kohtaamisessa. Näyttelyssä tarinallisuuteen liittyvät esimerkiksi uudisasukkaat, Pinokkio, sotajoukko, kivellä katsojaa odottava suomukas nainen, purppurakotilo sekä metsän aave. Liitän teoksiini monenlaisia vaikutteita ja tyylejä. Toisinaan kiinnostuksen kohteeni voi olla taidehistoria, toisinaan joku täysin arkipäiväinen asia. Minua kuitenkin kiinnostaa se, miten hyvin erilaiset ideat ja havainnot muuttuvat teoksiksi.


KIITOS: Paulon Säätiö, Uudenmaan taidetoimikunta ja Svenska kulturfonden

Eeva Peura (s.1982) on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvataiteilija. Peura valmistui Kuvataideakatemian maalaustaiteen osastolta vuonna 2011. Viime aikoina Peuran teoksia on nähty esimerkiksi Taidesalongissa (2014) galleria Sinnessä (2013) ja Mäntän kuvataideviikoilla (2012).
Lisätietoja:
www.eevapeura.fi
eeva.peura@gmail.com

 

PARVI:   Sakari Tervo & Juho Taavitsainen


Hyvästi, Kynsi!
(2015)

"Tuossa auditoriossa,
kipsisäkki mallin päälle putosi,
ja tässä luokassa,
veistonopettaja Munrustus puun luonteen opetti,
ja näiden pylväiden alla,
maisteri Vektoville itsensä liidulla häpäisi!
Oi ihanuus!"

- Kynsi


Kaksinäytöksinen singspiel Hyvästi, Kynsi! on absurdi matka romanttisen taiteilijuuden maailmaan. Tarinan päähenkilö, nuori taiteilija Kynsi, raivaa uhrikaritsan tavoin tietään perimmäisten totuuksien äärelle; paikkaan, missä maallinen ja taivaallinen repivät yhdessä omansa kappaleiksi. Ja kun lopussa kohotetaan pikari huulille, nousee esille kysymys, olivatko kaikki kärsimykset vaivan arvoisia.

Kesto: noin tunti

Libreton ovat kirjoittaneet Sakari Tervo ja Juho Taavitsainen. Musiikin on säveltänyt Juho Taavitsainen, ja teoksen esittää baritoni Ari Jokelainen. Masterointi ja miksaus Juuso Pekkinen. Tervo ja Taavitsainen ovat tehneet aikaisemmin yhteistyönä videoteokset Lasimies (2011) ja Peter and the Wolf (2012).