SHOJI KATO

18.11.2015 - 06.12.2015

My Marks:
Fourth Movement:
Edge

 

 


Maps of Boundlessness

 

Shoji Kato's paintings and drawings have focused consistently for some time now on mark making, which turns the canvases and papers into force fields of a kind. The small, geometrical forms in myriad colours appear to be in motion, suggesting that the currently observed stasis is merely momentary or even an illusion. The eye is drawn to the apparent voids between the marks - their relations - as a key to the inner logic they seem to follow.

Amongst the new works a different dynamic suddenly emerges. In some of the drawings the marks gather themselves around each other, as if rooted in an invisible landscape. The blank paper turns into a terrain, the contours of which the marks trace out. Suggestive of maps the marks can also now be read as symbols with a sense of fixity, rather than as material particles of a configuration that is in a constant process of becoming. Yet, seeing these different modes of mark making together with the installations, this opposition of the symbolic and the material begins to waver.

Further constellations take over the floors of the gallery with hundreds of small black and white photographs that chart the artist's walks along the ancient walled edges, the "growth rings" of cities. Carefully arranged according to the spatial coordinates of the locations they refer to, they form an orderly chaos that draws the viewer into the gap that always persists between the map and the inhabitation of the space. There are no pre-existing navigational tools available here. When peering into the images of urban landscapes, they appear as random compositions of numerous signs, forms, materials, modes of life. The corporate and other symbols become abstract geometry amidst diverse vectors. The notion of a bound territory falters.

Historical and material sediments of a city merge here with layers of mark making and boundary-building that communicate routes and rules, property and power, as well as disruption and divergence. The installations allow for a curious, simultaneously detached and embodied, perspective on the public space that appears to be formed out of ceaseless negotiation between these multiple scales and forces. The ever-present sound of water flows from one of the installations, in which the map becomes a garden fusing material and mental formations into one. The sound fills subtly the exhibition space as if a reminder of the fine line between violent occupation and mutual co-existence.

 

Taru Elfving

 

Merkityksellisen äärillä

 

Shoji Kato on maalauksissaan ja piirroksissaan keskittynyt jo pitkään merkkien tekoon, jossa kankaat ja paperit latautuvat omanlaisikseen voimakentiksi. Pienet geometriset muodot lukemattomissa eri värisävyissä tuntuvat olevan liikkeessä. Havaittu staattisuus näyttäytyy hetkellisenä tai jopa illuusiona. Katsetta vetää puoleensa merkkien välinen tila - niiden keskinäiset suhteet - kuin ovena siihen sisäiseen logiikkaan, jota ne seuraavat.

Uusien teosten joukosta nousee yllättäen esiin myös toisenlaista dynamiikkaa. Joissakin piirroksissa merkit kerääntyvät tiiviisti toistensa ympärille, aivan kuin näkymättömästä maisemasta kohoten. Tyhjä paperi muuttuu maaperäksi, jonka muotoja merkinnät piirtävät esiin. Kartanomaisina koostelmina merkkejä voi lukea symboleina, merkityksiltään määritettyinä. Ne eroavat täten materiaalisista partikkeleista, joiden muodostelmat toisissa teoksissa ovat jatkuvassa tulemisen tilassa. Näyttelyssä rinnakkain nähtyinä nämä erilaiset merkintekojen tavat kuitenkin horjuttavat symbolisen ja materiaalisen vastakkainasettelua.

Gallerian lattiatilan ovat vallanneet taas satojen pienten mustavalkovalokuvien labyrintit, jotka jäljittelevät taiteilijan kävelyreittejä vanhoja kaupunginmuureja - näiden menneitä ääriä tai "kasvuympyröitä" - myöten. Vaikka sommitelmat toistavat tarkasti kuvauspaikkojen koordinaatit, ne muodostavat lopulta hallitun kaaoksen, johon katsoja eksyy. Tässä kartan lukemisen ja tilaan paikantumisen välisessä siirtymässä eivät perinteiset navigaatiovälineet auta. Kaupunkinäkymät alkavat kuviin kurkkiessa vaikuttaa sattumanvaraisilta asetelmilta lukemattomia merkkejä, muotoja, materiaaleja, elämää. Yritysten ja liikenteenohjauksen symbolit näyttäytyvät geometriana tilaa jakavien vektorien lomassa. Tilan rajaukset ja määritykset murtuvat abstraktioiksi.

Historialliset ja materiaaliset kaupungin kerrostumat kietoutuvat merkkien ja rajanvetojen pintoihin, jotka kertovat säännöistä ja poikkeuksista, vallasta ja vallattomuudesta. Installaatiot avaavat yllättävän, samanaikaisesti etäännytetyn ja kehollisen, perspektiivin julkiseen tilaan. Se paljastuu jatkuvassa neuvottelussa, eri mittakaavojen ja voimien välisessä tasapainoilussa muodostuvaksi. Taukoamaton veden ääni vuotaa installaatiosta, jossa kartta muuntuu puutarhaksi nivoen materiaaliset ja mentaaliset muodot yhteen. Ääni täyttää vaivihkaa koko näyttelytilan ja muistuttaa siitä ohuesta viivasta, joka erottaa rinnakkaiselon haltuunotosta.

 

Taru Elfving

 

 

The exhibition reflects my interest in how humans ceaselessly build, keep, break and cross the edges. I have explored the transient nature of the very edges, in relation to their locations, composition, and object-ness. The focus is thus not on the edge of human territory, but on the ways in which edges are formed and settled, with respect to the notion of subjectivity.

This particular perspective guided my trajectories in different cities examining how different types of edges intersect. During my working process, I often encountered surprising "wormholes" in the everyday, and they allowed me to imagine the linkages of each place and time with others.

My art works often move between the techniques of photography, painting, assemblage, mapping and installation. In this exhibition, three large installation works with photographic images correspond to the central part of Rome, Paris and Kyoto. In Rome and Paris I walked along the traces of ancient city walls, most of which have vanished today, and mapped the situations where I encountered symbolic signs. In Kyoto, I traced out innumerable symbolic sites in their close relationship with the water system in the ancient city structure.

Contrasting to this mapping method, I employ a self-generating technique in watercolour painting. The works seem like abstract images that are rooted in the school of constructivism, but in closer examination, one can find subjectivized temporality in them. The compositions have unfolded with micro movements in-situ, or un-scripted negotiations, processes of giving and being given with the particle-like forms.

Shoji Kato

 

Shoji Kato lives and works in Helsinki and has recently completed his doctoral thesis in the Academy of Fine Arts. This is the first exhibition after the completion of Shoji Kato's doctoral thesis, Place of Geometry, in 2015 and it is the fifth in the series of My Marks (Prelude in 2008, First Movement: Echoes in 2009, Second Movement: Wishful Formation in 2011, and Third Movement in 2014).

www.shoji-kato.com

 

The exhibition is supported by SKR Finnish Cultural
Foundation and TAIKE Arts Promotion Centre Finland.