ERIKA ERRE, ANNA ESTARRIOLA, PETTERI CEDERBERG

12.02.2016 - 06.03.2016

 

Helmi-maaliskuussa Boxissa nähdään 3 upeaa yksityisnäyttelyä:


Permanto

Erika Erre:  HAUTA


Teos on galleriaan tullut pieni pala merta, joka on muuttunut mustaksi surusta. Materiaalina on pallomeren pallot, joiden ajoittaisesta liikkeestä syntyvä ääni on kuin irvikuva elävän meren aallokon kohinasta, kuolevan meren itkua. Tummiin laineisiin hukutaan, mutta meri on myös itse hukkumassa. Saasteeseen, ihmisiin.

Liike ja ääni puhaltavat elämää frankesteininhirviömäiseen muovimereen. Ei ole enää romanttista kimmeltävänsinistä ulappaa jota seilorit rakastivat, vain musta lätäkkö kuolinkamppailussaan, kuin viimeiset pisarat Mariaanien haudassa, joka lapsena tuntui käsittämättömän kiehtovalta. Materian keinotekoinen kömpelö aaltoilu, kuin surumaininkien vyöryt, asettuvat sattumanvaraisesti ja epävakaasti kuten elämässä. Murheeseen voi hukkua.

Teos on syventynyt henkilökohtaisemmaksi sen työstämisen aikana tapahtuneen äidin kuoleman vuoksi. Se alkoi symboloimaan myös äidin sylin hyvästijättöä, lapsuuden leikkimaailman lopullista päättymistä, jonka jokainen joutuu omalla tavallaan kohtaamaan.

 

Teostiedot: Pallomeren pallot, liike, sekatekniikka

Suurkiitokset tekniikan toteuttamisesta: Felipe de Avila ja Gregoire Rousseau

Teoksen valmistumista on tukenut Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahasto, kiitokset myös Taiteen edistämiskeskukselle.

Pallot on toimittanut Coinline Oy.

 

 

Monttu: Anna Estarriola

PHENOMENAL


Phenomenon viittaa havaittavaan tapahtumaan, joka ilmenee välittömän kokemuksen kautta aistein saavutettavana tuntemuksena.

Mediainstallaatioista koostuvassa näyttelyssä on esillä rakennettuja tilanteita, jotka kuvastavat ilmestymisen ja katoamisen performatiivisia sivuvaikutuksia. "Phenomenal" antaa muodon sekä olemassaolon synnylle että sen häviämiselle. Näiden kahden ratkaisevan pisteen kautta kulkeva taival paljastuu houkuttelevaksi, ratkiriemukkaaksi, kammottavaksi, absurdiksi ja hämäräksi.

Ihmiskunnan kaksijakoisessa evoluutiossa, jossa tieto ja typeryys kehittyvät samanaikaisesti, ihmisillä on suuri valta muokata dramaattisella tavalla ympäristöjään. Kukaan ei kuitenkaan lopulta kykene välttämään kuolemaa. Installaatiot heijastavat tähän vääjäämättömyyteen sisältyvää harhaa, tragediaa ja kauneutta.


Näyttelyä ovat tukeneet Taiteen edistämiskeskus sekä Koneen Säätiö.

 

www.annaestarriola.com

 

 

Parvi: Petteri Cederberg


Värin - äänin

Viisivuotiaana minulle selvisi, että avaruus on ääretön. Samalla äärettömyyden käsite jäi vaivaamaan minua. Miten jokin voi olla ääretön? Entä mitä on äärettömän jälkeen? Kuvittelin mielessäni matkaavani kohti ääretöntä tosi pitkän aikaa. Ainakin useamman päivän. Äärettömän reuna ei koskaan lähentyisi, vaikka matkustaisin kuinka kauan sitä kohti. Tämä oli silloin ja on oikeastaan vieläkin turhauttavaa. Kaikellahan on rajansa vai onko sittenkään?

Myöhemmin koulun matematiikan tunnilla tuli äärettömän käsite ja ∞ -merkki. Näistä ajoista ei jäänyt mieleen muuta kuin se, että ääretöntä kohti mentiin matematiikan avulla samoin laihoin tuloksin. Aina vain lähestytään ääretöntä, mutta koskaan ei päästä perille.

Esillä oleva animaatioteos on henkilökohtainen ponnistukseni kuvata äärettömyyttä
"Värin - äänin".

 

Peitettyjen maalien muistomerkki

Kaupunki on täynnä likaisesti ja huolimattomasti pestyjä ja peitettyjä pintoja, joiden alta pilkistää maalia. Kaupungin läpikotaisin lävistävän mainos-saasteen rinnalla nämä peitetyt jäljet herättävät toivon jostain inhimillisestä. Ehkä vapaudelle on vielä tilaa.

 

Helsingissä,
Petteri Cederberg

 

Näyttelyä ovat tukeneet: Espoon kaupunki, AVEK , Taiteen edistämiskeskus sekä Taiteen edistämiskeskus Uusimaa