Markus Konttinen


Kun seisoo pinnan edessä ja näkee valkoisessa epätasaisuuksia, jotka luovat pienten varjojen rytmin, haluaa koskettaa. Kun koskettaa pintaa keskeltä, voi tuntea jo laitojen vaatimuksen.Lähestymisessä ja etääntymisessä on maalauksen läsnäolo. Lähestyttäessä fyysisesti maalausta sen reunat sekä pakenevat että lähestyvät. Tämä yhtäaikaisuus on jotain muuta kuin olla kohteena ja olla suorittajana. Maalaus vetää sisäänsä kun uskaltautuu tarpeeksi lähelle. Maalauksesta etäännyttäessä, maalauksen reunat sulkevat kuvan sisäänsä ja hahmo nousee kohti tai etääntyy.

Lähestymiseen ja etääntymiseen liittyy havaintoja ja valintoja. Öljyväri on öljyistä ja liukasta. Öljyvärillä on oma hajunsa ja olomuotonsa.Rituaali on yksinkertainen, pinnalle puristettua väriä ja siihen liittyvää sitoutumista. On vaikeaa olla tekemisissä maalaamisen kanssa, ellei huomaa kompastelevanasa oman rajallisuutensa seurassa. Kun väri on puristettu ulos, sitä on lähestyttävä uudelleen jotta se voitaisiin siirtää seuraavalle pinnalle.

Punaisia, sinisiä ja keltaisia kasoja pöydällä. Tahattomia roiskeita seinillä ja lattialla, jälkiä, joista osa on peittynyt likaan. Punaiset, siniset ja keltaiset nousevat esiin tästä sattumanvaraisuudesta. Ne antavat toisilleen suuntia eteenpäin yhdessä, siksi lopulta kosken puristettuja värikasoja ja siirrän ne seuraavalle pinnalle.

Kun maalari lähestyy värejä ja sen jälkeen maalausta, hän on muiden nähtävissä, mutta ei itsensä, hän katsoo eteenpäin. Tähän tilanteeseen liittyy luottamus yhteisyyteen. Käsi ja sivellin ovat kaksi erillistä asiaa, ajatus ja käsi ovat kaksi erillistä asiaa, tunne ja ajatus ovat kaksi erillistä asiaa. Ei ole kysymys pelkästään maalauksen maalaamisesta, vaan mittaamattoman kaukana toisistaan olevien tekijöiden yhdistämisestä. Tämä on keskustelua, jossa pitää tehdä valintoja.

Punainen väri levitettynä kankaalle on ratkaisu ja punaisen värin peittäminen vihreällä on ratkaisu. Piirrustus alkaa ja jatkuu, viivat tekevät sekä kuvioita että jännittävät kokonaisuutta kohti itsenäistä ratkaisua hahmosta ja liikkeestä. Piirrustus käy myös jatkuvasti keskustelua reunojen ja keskustan välillä. Se ponnistelee rajallisen ja rajattoman tilan merkitsijänä suhteessa elettyyn liikkeeseen. Kun punainen väri sietää peittämistä ja viivoja, se vahvistuu ja antaa voimaa tulevalle värille, siirtymällä itse taakse ja syvemmälle. Tämä iho, joka maalaukselle syntyy aktiivisten pintojen kätkeytymisestä ja alastoman pinnan jäämisestä näkyväksi, on läsnä ja energinen, kun jokainen väri on kohdattu itsenään.

Valo kääntyy ikkunasta sisään, voimistuu ja heikkenee. Kellon viisarit liikkuvat ympäri ja ympäri. Kaksi ihoa vastatusten. Suhde ja kohtaaminen, jota ilman ei voi olla.

Markus Konttinen

Taiteilijan kotisivut.