Outi Heiskanen

Outi Heiskasen taiteellinen toiminta ei tunne rajoja. Hän on tunnettu graafikkona, mutta on tehnyt myös performansseja ja tilataideteoksia. Rajattomuus ja ennakkoluulottomuus määrittävät Heiskasen taidetta yleisemminkin: hän liikkuu tiedostamattoman ja tiedostetun, hyvän ja pahan rajoilla.

1980-luvulta asti Heiskasen grafiikan kuvamaailmaa on kansoittanut pensastuulikansa. Hän kertoo pensastuulikansalaisten olevan se suhina, jonka jokainen meistä kuulee pusikoista yksin kävellessään, silloin kun on paljaimmillaan ja herkimmillään. Heiskasen kuvakieli on ensikatsomalta satumaista ja rikasta yksityiskohdiltaan, mutta sitä on turha yrittää kahlita luennalle. Hän ei kerro tarinoita, vaan kuvat luovat ilmapiirin ja virittävät katsojan. Usein lukuisista pienistä kuvista koostuvat monumentaaliset installaatiot sulauttavat yksittäisten kuvien maailman yksityiskohtineen osaksi laajempaa kokonaisuutta.

Taide on Heiskaselle keino hakeutua ihmisyyden alkujuurille. Heiskasen mystiikkaan kuuluu elämän kunnioittaminen ja ihmisyyden salaisuuden säilyttäminen. Hän lähestyy ihmistä biologisena ja ruumiillisena olevaisena, mutta ei kirurgin tavoin. Mystiikan, runouden ja arkisuuden yhteys mahdollistaa taivaiden tavoittelun ilman että jalat irtoavat maasta.