Elämässä kaikkein vaikeinta on ihmissuhteet. Työ on helppoa ja vaivatonta vaikka tikkejä tekisi miljoonia, vaikka maalaisi sateessa ja piirtäisi tuiskeessa osana mölisevää ihmislaumaa. Työn avulla voi parhaimmillaan löytää rauhan, hetken levon, ja iloakin. Pitkään ajattelin että työllä voi korjata jotakin. Menneitä kolhuja ehkä voi, mutta tätä hetkeä ei. Korkeintaan voi oivaltaa mikä on pielessä. Nyt on elettävä, vaikka kuinka tekisi mieli karata työhuoneelle.
Karkaan ja silti yritän kohdata ihmistä työskennellessä, itseäni ja muita. Siinä sivussa syntyy tavaraa: veistoksia, joiksi pehmolelujani kutsutaan, maalauksia ja piirustuksia. Ja joskus myös jonkinlainen sovinto elämän kanssa.