Stiina Saaristo

Stiina Saariston maalausten naisen mallina on taiteilija itse. Hän maalaa havainnosta apunaan pieni peili. Havainto ei koskaan sisällä taiteilijan ruumista kokonaan ja kuva syntyy palapelin tavoin pienistä yksityiskohtaisista ruumiin paloista. Tekotapa selittää osaltaan naishahmon vääristyneet, irvokkaatkin mittasuhteet. Groteski ilmaisu on kuitenkin myös keino ottaa kantaa kauniin pinnan palvontaan.

Saariston suureen kokoon maalaamat naishahmot ovat huikean lihallisia ja runsain yksityiskohdin kuvattuja. Nainen pukeutuu aina rooliasuun, joka on Saariston keino etäännyttää omakuva itsestä, jotta maalauksesta ei tulisi liian intiimi. Hahmon ilme on kaiken runsauden keskellä kuitenkin voimakkain huomion kiinnittäjä. Nainen näyttää usein kesken kaiken yllätetyltä, mutta ei kuitenkaan vaivaantuneelta.

Saaristo ei missään nimessä ole julma kuvaamalleen ihmiselle. Groteskiin liittyy kiinteästi huumori, myös empatia on maalauksissa läsnä. Ihmisyyteen kuuluu heikkous ja vajavaisuus, jonka ihminen usein turhaan yrittää kätkeä.