Junnon taide lähtee ja saa voimansa ihmisestä ja tämän osasta. Hänen tuotantonsa viiltää vakavien yhteiskunnallisten ongelmien sivuitse syvän tragiikan kannattaessa hänen ideoitaan. Tuska ja ilo, traaginen ja koominen kulkevat kuitenkin Junnon veistoksissa erottamattomina rinta rinnan.