”I Don't Scare Easily But...”

Näyttelyn ”I Don't Scare Easily But...” maalaukset liittyvät kylmän sodan henkiseen ilmapiiriin 1970-80-luvulla ja siihen, miten se näkyy maailmankuvassamme nyt. Vaikka maalausten aiheet liittyvät historiaan, niillä on kiinnekohta tämän päivän arkiympäristöstä. 1980-luvulla tehtiin suomalaisesta kyläyhteisöstä turistimatkoja Neuvostoliittoon ja pidettiin yhteyttä sukulaisiin, jotka asuivat rajan takana. Vuonna 1985 radiossa esitettiin kuunnelma ”Seuraava sota”.
Tuon ajan jännittyneessä ilmapiirissä kuunnelma sai aikaan reaktion, jossa dokumenttimuotoinen fiktiivinen esitys otettiin todesta ja ydinsodan luultiin todella syttyneen. Muistumat kokemuksista 1980-luvun alkupuolelta palauttavat mieliin kuvia, joissa popcornkulho siilautuu televisioruutua vasten ja poksahtaneiden jyvien vaalea tärkkelys toistaa sienipilven kumpuja. Pilvi on etäällä, jossain siellä, mistä popcornit tulevat ja ovat kuitenkin samaan aikaan läsnä olohuoneessa.

Mielikuvitus kuvittaa myös kertomuksia neuvostoliittolaisilta huoltoasemilta, joissa suomalaisturistit tankkaavat tankin täyteen ja vaihtavat polttoaineen poliittisiin nylonsukkahousuihin. Hilja-tädille lähetetään naapurimaahan kontrolloitu paketti, joka sisältää määrätyn määrän kahvia, ja jotain kevyttä ja soveliasta, kuten koristekuvioisia kahviliinoja.

Paula Ollikainen on vuonna 1973 syntynyt kuvataiteilija. Tällä hetkellä hän työskentelee Helsingissä ja opiskelee Kuvataideakatemiassa. Näyttely on osa maisteritutkinnon opinnäytettä.

Näyttelyä on tukenut Taiteen keskustoimikunta

"Loppujen lopuksi"

Teosteni materiaalina ovat usein tunteet, joita yhteiskunnan eri tasoilla toimivien ihmisten kohtaamiset ja kohtaamatta jäämiset saavat aikaan. Ajankohtaiset ilmiöt ja kaikkien tuntemat tarinat, vanhasta testamentista punahilkkaan, muodostavat töiden ytimen. Humoristiset viittaukset luovat teoksille mittakaavaa.

Jussi Goman (1980) on opiskellut Kankaanpään taidekoulussa ja Kuvataideakatemiassa, josta hän valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2008. Goman asuu ja työskentelee Riihimäellä.
Hänen töitään on ollut esillä useissa yhteisnäyttelyissä, mm. Helsingin kaupungin taidemuseon Usko tai älä -kokoelmanäyttelyssä. Viimeisin yksityisnäyttely Helsingissä nähtiin vuonna 2011 Kluuvin galleriassa.

"Easy on Sundays"

Teoksissani kantavana teemana olen käsitellyt yksilön vapautta ja oikeuksia. Kuka tekee säännöt ja onko sääntöjen rikkominen jossain tilanteessa hyväksyttävää, kenties toivottavaa? Maalauksissani seikkailevat anarkistijoukot sekoittuvat tavallisiin rivikansalaisiin, eikä lopulta ole enää selvää kuka vastustaa ketä. Työni olen aina tehnyt pieni pilke silmäkulmassa, ja niin nytkin. Usein maalauksissani on meneillään joku tilanne tai tapahtuma. Nämä tilanteet voivat olla pieniä ja joskus hyvin absurdejakin. Linnunpönttö voidaan tukkia pullonkorkilla, jos linnut laulavat liian aikaisin tai väärällä ääniskaalalla. ”Intruder” –teoksessa kotirauhan rikkojaa ei näy, mutta tunkeilijasta on kyllä jäänyt selvä merkki etualan nurmikentälle. Hämmentynyt vahtikoira tarvitsee avukseen viisaan pöllön, jotta (kulttuuri)rikos saataisiin ratkaistua.

Piikkilankamaalaus ”Keep out” seisoo yksin pyhässä yksinäisyydessään. Se kehottaa katsojaa pysymään loitolla, muttei varsinaisesti kerro mistä. Maalauksen esittämä kehoitus on selvä, mutta julkisessa galleriatilassa esiintyessään se muuttuu lähinnä koomiseksi. Elämä ei ole selkeää, eikä vakavaa, miksi siis taiteen pitäisi olla? Teokseni eivät esitä teorioita siitä miten asioiden tulisi olla. Maalaukseni ovat pikemminkin kuin b-luokan kauhuelokuvia, joissa terroria lyödään märällä kalalla kasvoihin.

Teknisesti maalaukseni syntyvät työhuoneen lattialla lappeellaan. Tällä tavoin olen pyrkinyt kontrolloimaan märkää maalia ja sen valumia. Minua kiinnostaa myös sattuma; vahingossa syntyneet läikät suhteessa kontrolloituun pintaan ja maalausjälkeen. Töissäni yhdistelen esittäviä kuva-aiheita abstrakteihin, sekä pohdin raskaan ja kevyen maalipinnan välistä suhdetta. Teen myös kokeiluja eri maaleilla, sekä haen ”bad paintingin” ja herkkien kauniiden kohtien vaihtelua. Kauneuden tavoittelua en ole pitänyt virheenä, sillä toisinaan kaunis vain saakin tavallista enemmän voimaa kun se rinnastuu vähän robustimpaan maalausjälkeen

Samppa Törmälehto (1977) asuu ja työskentelee Helsingissä. Törmälehto on pitänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ja osallistunut yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Viime aikoina hänen töitään on ollut esillä enimmäkseen Saksassa, viimeksi Berliinissä galleria Autocenterissä ja taidekeskus Uferhallessa. Nyt esillä oleva näyttely on Samppa Törmälehdon kolmas yksityisnäyttely Helsingissä.

Edellisen kerran Helsingissä Törmälehdon maalauksia nähtiin Kalhama-Piipolla RE/VOLT –näyttelyssä. Törmälehdon töitä on useissa eri museoiden ja säätiöiden kokoelmissa, mm. Helsingin kaupungin taidemuseolla ja Tampereen taidemuseolla.