PAAVO RäBINä

03.06.2016 - 26.06.2016

 

" Tässä ja Nyt "

Valtataistelu, sota, kärsimys ja pakolaisuus ovat tulleet osaksi jokapäiväistä elämäämme. Kytevät sotapesäkkeet ovat aiheuttaneet paon tutusta ja turvallisesta uuteen ja tuntemattomaan. Pakolaiset ja heidän kokemuksensa välittyvät meille - tässä ja nyt -.

Pakolaisuus on jatkuvaa muutosta ja sopeutumista toisenlaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan kuin mihin on totuttu. Kuka minä olen? Mikä tai kuka määrittää sen, miten minuun suhtaudutaan ja millaiset mahdollisuudet minulla on elää ja kehittyä ihmisenä?

Pakolaisuus on häpeällistä, kukaan ei halua tulla tunnistetuksi. Haluammeko edes nähdä, keitä he todella ovat? Haluammeko edes ajatella koko asiaa?

Miksi meille on käynyt näin? Onko eri-ikäisten ihmisten ja eri-ihmisryhmien välille on syntynyt ymmärtämättömyyden ja suvaitsemattomuuden kuilu?

Ymmärtämisen vaikeudesta kasvaa tämän päivän ongelma, välinpitämättömyys. Hyväksymme asioita, joita meidän ei pitäisi hyväksyä. Emme puutu asioihin joihin meidän pitäisi puuttua. Emme ota vastuuta, joka meille kuuluu.

Suvaitsemattomuus syntyy siitä, että kohtaamme jotakin vierasta, joka vieraudellaan ahdistaa ja pelottaa. Tuntematon muuttuu uhkaavaksi, kun ihmisellä ei ole riittäviä keinoja ymmärtää ja siten hallita uutta tilannetta. Oma epävarmuus ei anna rohkeutta uuden kohtaamiseen. Suvaitsevaisuus edellyttää riittävää perusluottamusta ja mahdollisuuksia ymmärtää ja arvioida vieraaksi koettua. Tarvitaan kykyä empatiaan. Suvaitsevaisuuden lisääminen edellyttää kaikkien ihmisten erilaisuuden hyväksymistä, erilaisuuden arvostamista; tasa-arvon ja veljeyden ja samanlaisuuden myytin rohkeaa rikkomista.

Kyky empatiaan, samoin kuin kyky henkilökohtaiseen onnellisuuteen, syntyy vain riittävän hitaan, vaiheittaisen kypsymisen kautta, jossa jatkuvuus rakentuu vastavuoroisten ihmissuhteiden pysyvyyden pohjalta.

Näyttelyssäni " Tässä ja Nyt " esitän suvaitsevaisuuden kasvua erilaisten vaiheitten kautta. Teoksissani yritän välittää empatiaa ihmisten väliseen kanssakäymiseen, nostaen esille lähimmäisen asemaan asettumisen, ymmärtämisen ja myötätunnon kokemuksen.

Sanoma on yksinkertainen: älä unohda minua. Asetu hetkeksi asemaani, tunne, miltä minusta tuntuu.

Pakolaisilla ja muilla hiljaisilla vaeltajilla, ei ole ääntä. Heillä ei ole valtaa eikä voimaa.

 

Paavo Räbinä

 

Kiitokset yhteistyöstä: